Pekka kuunteli korvat kuumina Sirkan puhetta. Vai oli tämä heti tiennyt, kuka Pekka oli. Tai ei oikeastaan tiennyt, mutta osannut yhdistää kaksi eri profiilia Pekkaan. Oliko Sirkka ottanut häneen yhteyttä jo silloin ensimmäisen profiilin viesti- ja flirttisuman aikaan? Pekka ei muistanut Sirkkaa niiltä ajoilta, mutta viestejähän oli silloin tullut niin paljon, ettei muistamattomuus mikään ihme olisi.

Sirkka vastaili rauhallisesti ja hermostumatta Pekan kysymyksiin. Kyllä, hän oli ottanut yhteyttä Pekkaan jo useita kuukausia sitten, mutta saanut silloin vastauksen, että Pekka etsi seuraa lähempää eikä ollut kiinnostunut niin kaukana asuvista. Kun uusi profiili sitten oli ilmestynyt, ja siinä Pekka mainitsi asuinpaikakseen aivan Sirkan naapurikaupungin, oli Sirkka päättänyt kokeilla, josko nyt Pekka vastaisi. Ja tässä sitä nyt istuttiin Sirkan sohvalla tutustumassa.

Seuraavaksi Sirkka tiedusteli, miten tosissaan Pekka vielä oli Liisan suhteen. Oliko Sirkalla minkäänlaisia mahdollisuuksia tässä kisassa? Ei Sirkka aikonut pelkkään salapoliisin rooliin tyytyä, vaikka sellaisen viestin oli Pekalle antanutkin. Niin sanomalla hän oli vain halunnut varmistaa sen, että Pekka varmasti kiinnostuisi hänestä. Sirkan mielestä Pekan kannatti unohtaa koko Liisa ja alkaa taas elää oikeaa elämää takertumatta menneisiin haavekuviin. Sirkassa olisi Pekalle varmasti naista riittämiin. Ei tässä enää mitään liisoja kaivattu.

Tällaisia Sirkka puheli miellyttävällä äänellään. Pekka kuunteli häntä, ja merkillinen rauha ja levollisuus täyttivät hänen mielensä. Liisa ja kaikki tähän liittyvät tapahtumat tuntuivat äkkiä kaukaisilta, kuin joskus nähdyltä unelta. Sirkka, kaunis vaalea nainen istui hänen vieressään ja laski äkkiä kätensä hänen polvelleen. Pekka sävähti. Normaalisti hän olisi siirtynyt hiukan kauemmas Sirkasta tai ainakin liikauttanut jalkaansa sivummalle, mutta nyt hän istui kuin huumattuna.

Sirkasta tuntui säteilevän jotain kummallista voimaa, joka otti Pekan valtaansa. Pekka ei enää voinut eikä oikeastaan halunnutkaan vastustella, kun Sirkka kietoi kätensä hänen kaulaansa ja suuteli häntä pitkään. Liisan kuva häivähti unenomaisesti hänen mielessään, mutta häipyi sitten jonnekin kaukaisuuteen aivan kuin Liisaa ei olisi koskaan olemassa ollutkaan…