Tällä miehellä tuntui olevan kova hinku seuraani, vaikka vähän yliolkaisesti suhtauduin hänen innokkaisiin yhteydenottoihinsa. Mies harrasti musiikkia ja oli julkaissut muutaman omakustannelevynkin. Nyt hän laittoi noilta levyiltä kappaleita minulle kuunneltaviksi ja samalla ”arvioitaviksi”.

En tiedä, mahtoiko mies odottaa esityksistään ylistystä ja kehua, mutta minä olin rehellinen ja sanoin, mitä mieltä lauluista olin. En vähätellyt hänen taitojaan, mutta kerroin, missä asioissa hän voisi vielä kehittää niitä. Arviointini saatuaan mies vaikeni kuin muuri. Ajattelin jo, että se oli nyt tämän lorun loppu, enkä tuhlannut miehelle enää montakaan ajatusta.

Mutta parin, kolmen viikon kuluttua mies otti uudelleen yhteyttä. Hän oli tullut työmatkalle asuinpaikkakunnalleni ja olisi nyt mielellään tavannut minut. Koska minulla ei sinä sunnuntaiehtoona sattunut olemaan muutakaan tähdellisempää tekemistä, lähdin miestä tapaamaan. Mies ilmoitti menevänsä syömään erääseen läheiseen ravintolaan. Minä voisin tulla sinne myös. Niin teimmekin, mutta minä olin jo syömiseni siltä päivältä syönyt ja kieltäydyin ruuasta.

Kun tulin paikalle, istui mies siellä rasvaa tirsuva pitsa edessään. Panin merkille, että tuontapaista ruokaa oli tullut syötyä enemmänkin, sillä mies muistutti varreltaan lähinnä pystyyn nostettua sikaa. Toinen silmiinpistävä seikka hänessä olivat hiukset. Vaikka mies oli tuolloin jo melkein kuudenkymmenen, oli hiustyyli kuin parikymppisellä. Hiukset ulottuivat lähes hartioille ja kaiken kukkuraksi mies pöyhi, haroi ja ravisteli niitä tämän tästä kuin koira turkkiaa.

Sydämessäni ei leimahtanut, ja ajattelin, että tämä tapaaminen olisi ensimmäinen ja viimeinen. Väärässä olin, sillä mies oli harvinaisen sitkeää lajia, vaikka suhtauduin häneen välillä varsin kylmäkiskoisesti. Kesän mittaan tapailimme muutamia kertoja, ja lähdin heinäkuun lopulla jopa hänen mukanaan erääseen kesätapahtumaan Itä-Suomeen. Kun tajusin, että miehelle oli tärkeää vain saada edustava seuralainen, aloin minäkin pelata samaa peliä. En kylläkään yrittänyt hyötyä miehestä mitenkään, ja kun mittani tuolla reissulla tuli täyteen, hyppäsin junaan ja jätin miehen jatkamaan kyläilyään ja ryyppäämistään, jota kuulemma sitten olikin jatkunut toista viikkoa.

Vielä useita kertoja tuon jälkeen on mies lähettänyt tekstiviestejä, sähköpostia ja kaikenlaisia muita yhteydenottoja. Minä en viesteille ole lämmennyt saatuani sivullisilta kuulla vielä yhtä ja toista muutakin miehestä, vaikka pelkät omatkin kokemukseni olisivat minut kyllä vakuuttaneet siitä, että turhaa mikä turhaa!