Tällä kertaa miitingin jälkihehkutus oli ainakin sivusta seuraajan mielestä vähäisempää kuin ennen. Jotkut rupesivat jo oikein kyselemään, keitä mukana oli ollut, ja miten tapahtuma oli onnistunut. Mukana olleitten vastaukset olivat ympäripyöreitä lausahduksia, joista kysyjä ei paljon kostunut. Hyvin oli kaikki mennyt, ja mukana oli ollut naisia sieltä ja miehiä täältä.

Vähän erikoiselta kuulosti kysymys, jossa tapahtumaan osallistunut ikään kuin ”kerjäsi” hyväksyvää lausuntoa muilta tyyliin ”Olihan meillä kuitenkin ihan kivaa, eikö ollutkin?” Kysymys ja siihen annetut vastaukset toivat mieleen ihan hakematta ajatuksen, että harvoin kaikki on aivan sitä, miltä se päälle päin näyttää, tai miltä sen halutaan näyttävän…

Olisi voinut luulla, että kun miitingistä juuri oli selvitty, haluttaisiin nyt olla jonkin aikaa omissa oloissa. Mutta luulo ei tässäkään asiassa ole tiedon väärti. Vihjailuja uudesta miitingistä alkoi kuulua yhdestä jos toisestakin suunnasta. Vaihtoehtoja oli tarjolla monenlaisia, mutta niistä kaikista jäi enimmäkseen sellainen vaikutelma, ettei ehdottaja ihan tosissaan ehdotuksensa takana ollut; kunhan nyt halusi olla mukana yhteisessä keskustelussa.

Mutta kun joulu oli enää muutaman tovin päässä, keksi joku, että pikkujouluthan ne pitäisi järjestää. Ehdotettiin laivaristeilyä, ja pian olikin tartuttu touhukkaasti asiaan. Aikatauluja ja hintatietoja vertailuineen alkoi ilmestyä solkenaan blogeihin. Ehdotuksia risteilyn ajankohdasta tehtiin, paikkoja varattiin ja peruttiin ja osallistumisia varmistettiin. Entiseltä deittisivustoltakin oli kuulemma taas saatu haalittua väkeä mukaan, ja mikäs sen mukavampaa…