Koska Soilelle oli tehty oikea leikkaus nukutuksineen kaikkineen, oli hän vielä heikkokuntoinen eikä tietenkään olisi saanut rehkiä ja reuhtoa kovin paljoa, jotta leikkaushaava paranisi hyvin. Kotioloissa ja kesäaikaan hän pystyi kaikkea sellaista välttelemäänkin.

Perheelle oli valmistunut uusi mökki saareen. Sinne oli venematkaa ison järven selkää myöten muutamia kilometrejä. Kelit saattoivat olla tuulisia ja ainakin rantautumisessa oli usein ongelmia, kun iso vene piti saada kolhimatta laituriin.

Nyt sai Mikko päähänsä, että tulevana viikonloppuna, kun hänellä olisi vapaata, lähdettäisiin saareen. Soile yritti estellä vedoten leikkaushaavaan, joka ei kestäisi mitään vetämisiä ja punnertamisia veneen kanssa. Mikään ei taaskaan auttanut: saareen lähdettiin Soilen vastusteluista huolimatta. Reissu meni loppujen lopuksi hyvin, mutta se oli osoitus taas Mikon määräämishalusta ja myös siitä, että heikko, sairas ja huono ei saanut olla. Puolikuntoisena oli pystyttävä lähes samaan kuin terveenäkin. Muussa tapauksessa oli luuseri.

Kesä kului mökkeillessä. Loman jälkeen jatkoi Soile lomailua virkavapauden merkeissä. Hänestä oli ihanaa olla kotona lapsen kanssa, joka oli jo esikoululainen. Kun lapsi meni esikoulukerhoonsa muutaman kerran viikossa pariksi, kolmeksi tunniksi, jäi Soilelle aina vähän omaakin aikaa. Ei hän silloin mitään ihmeellistä touhunnut, mutta hän nautti siitä, että sai olla aivan yksin, jos Mikkokin sattui olemaan työvuorossa.

Hän oli huomannut, että Mikon ollessa poissa hän aina vapautui, ja tuntui kuin suuri taakka olisi kirvonnut harteilta. Kun Mikko taas palasi kotiin, muuttui Soilen käytös kuin sähköiskusta. Vaikka Soile siis oli tämän asian huomannut, oli hänen vaikea myöntää sitä edes itselleen, saati kenellekään muulle.

Virkavapaus loppui aikanaan, ja Soile palasi töihin. Myös lapsi aloitti koulun. Elämä jatkui normaalia latuaan. Mitään isoja aallonharjoja ei siihen sisältynyt, jos kohta ei aallonpohjiakaan.Kunnes...