Joulukuun 11. päivänä oli kärpänen ollut kovasti tuotteliaalla tuulella. Virtuaalikynä oli heilunut virtuaalisella paperilla nimittäin toistamiseen illansuussa. Mahtoi siinä olla kova suhaaminen sivustolta toiselle, kun merkintöjään teki. Ja aikaakin siinä varmasti kului aivan tuhottomasti. Näinhän monet yhteisöstä peräisin olevat lukijat enemmän tai vähemmän pilkalliseen sävyyn arvelivat, kun käyntikorttejaan kommenttien muodossa blogiin jättivät.

Mikä mahtoi olla tuollaisten arvelujen taustalla, sitä voi tietenkin vain arvailla. Yksi syy, todennäköisin, oli kärpäsen mielestä se, että pilkan ja väheksynnän avulla muutamat kommentoijat yrittivät saada kärpästä lopettamaan kirjoittelunsa. Kun oikein mollataan kärpäsen kirjoitustaito ja varsinkin sen surkea ja mitätön elämä, (josta sivumennen sanottuna yksikään mollaajista ei tiennyt tai ymmärtänyt enempää kuin sika pohjatuulesta), niin eiköhän se vähitellen ala hävetä ja älyä lopettaa mokomat typerät juttunsa.

Huvittavaa tässä kaikessa oli kuitenkin se, että vaikka kuinka mollattiin monen ihmisen voimin etuperin ja takaperin, mennen tullen ja vielä palatessakin, ei silti maltettu pysyä poissa tuosta surkeasta, samaa asiaa jauhavasta blogista, vaan päivästä toiseen se täytyi klikata auki, jotta näkisi, mitä siellä nyt taas ”meistä” kirjoitetaan. Ja mikä vielä huvittavampaa, ei edes pystytty olemaan kommentoimatta, vaan joka kerta muistettiin mainita, miten näin ala-arvoista juttua ei viitsi edes lukea.

Tulee väkisinkin mieleen sanonta: ”Ei se ole hullu, joka pyytää, vaan se, joka maksaa.” Tässä yhteydessä sanonnan voisi muotoilla näin: ”Ei se ole hullu, joka hulluista asioista kirjoittaa, vaan se, joka niitä hullutuksia viikosta toiseen lukee.”

Po. postaukseen ei tällaisia kommentteja kuitenkaan nyt ollut tullut ainakaan sanallisessa muodossa. Vain äskettäin musiikkia postauksiinsa liittämään oppinut ”anonyymi” oli taas asialla. Musiikin keinoin yritti hän ”heitellä kärpäselle kapuloita rattaisiin”, kuten hän toisaalla tuli maininneeksi.

Mutta kuten monta kertaa aiemminkin on kärpänen todennut, kommentti on kommentoijan jalanjälki, ei postaajan. Jos joku haluaa tehdä itsensä naurettavaksi, suorastaan typeräksi, lähettämällä omasta osoitteestaan tuollaista tavaraa, on se kokonaan hänen oma asiansa ja häpeänsä.

Seuraavan päivän postauksessa ”videoanonyymi” jatkoi tuttua linjaansa. Tässä taisikin olla asialla ”kommentoija”, joka vaivalla jotakin uutta opittuaan kertasi samaa asiaa hartaasti. Mikäpä siinä, ”kertaus on opintojen äiti”, sanotaan. Kärpäselle tuli mieleen, että kyseessä saattoi olla ihan opetusalalla työskentelevä tai työskennellyt henkilö, kun noin kovasti piti samaa asiaa paukuttaa omaan ja oppimattomien ”oppilaitten” päihin. Olihan sellaisia yhteisöstä ennenkin noussut esille. Jos näin oli, niin kyllä sääliksi kävi niitä, jotka kyseisen ”pedagogin” oppiin joutuivat! Heikosti ovat Suomen koululaitoksessa asiat, jos tulevaisuuden toivojen opetus on tuollaisten ”pedagogien” varassa! (Kärpäsen huom!).

Toinenkin kommentti oli postaukseen tullut, vaikkakin vasta seuraavana päivänä. Tämä kommentoija puolestaan ei jättänyt mitään arvailujen varaan, vaan monin lausein ja erilaisin sanakääntein selitti asiaansa ja ennen kaikkea tarkoitusperiään.

Edelleen on kärpäsen kuitenkin erittäin vaikea ymmärtää, miksi kommentoija joitakin päiviä aiemmin toimi niin kuin toimi. Mitkään selitykset eivät poista vaikutelmaa, jonka kommentoija mitä ilmeisimmin halusikin antaa. Vielä useita viikkoja myöhemmin tämä kommentoija sivusi samaa asiaa eräässä toisessa yhteydessä, ja tällä kertaa sai sävystä takuuvarmasti käsityksen, että juuri kärpäsen kirjoittelu oli kyseisen kommentin saanut aikaan.

Ehkä tämän joka paikassa suuna ja päänä häärivän kommentoijan kannattaisi kuitenkin tehdä pientä päivämäärävertailua. Mutta ei hän tietenkään siihen alennu. Parempi on vihjailla kärpäsen suuntaan. Sieltähän se kaikki paha on alkunsa saanut!

Kärpänen tuntui päässeen oikein vauhtiin, kun myös tämä päivä kirvoitti toisen postauksen. Siihen tuli kolme kommenttia. Taas aloitti anonyymi, ei kuitenkaan musiikkivideoihin hurahtanut, joka ennätti julkaista loistavan ”kommenttinsa” vasta kakkossijalla.

Ensimmäinen A. suomi, kuten kärpänenkin postauksessaan, erästä toista kommentoijaa, joka usein lausahteli jokseenkin ajattelemattomasti yhtä jos toistakin. Toisinaan taas ajatuksissa oli vinha perä. Ensimmäinen A. taisi tahtomattaan ”paljastaa” oikean henkilöllisyytensä, sillä vain jotkut, tietyt henkilöt tekevät aina samanlaisia kirjoitusvirheitä.

Kun piikkinä lihassa olevaa kommentoijaa oli tarpeeksi moitittu, sai kärpänen kehotuksen jatkaa samaan malliin, mutta epäselväksi jäi se, mitä oikein pitäisi jatkaa? Tuon kommentoijan suomimista, yhteisön ilmiöiden analysointia vai mitä ihmettä? Samapa tuo, sillä kärpänen kirjoittelee mitä kirjoittelee. Turha sille on mitään toivomuslistaa esittää. Luulisi sen kaikille tulleen jo koko lailla selväksi!

Mutta nyt ehti palstatilaa valloittamaan ”videoanonyymi”. Tällä kertaa ei nähty videota, vaan kommentoijan mielestä ilmeisesti hauska kuva. Saattoi se sitä ollakin, jos arvosti tuon sortin ”huumoria”.

Kolmannessa ja viimeisessä kommentissa avasi suunsa ensimmäisessä kommentissa morkattu kommentoija. Hän selitteli sanomisiaan, mutta eipä noista selittelyistä tälläkään kertaa oikein mitään tolkkua saanut. Liekö tarpeenkaan? Tuskinpa sanat mitään maailmankirjallisuuden helmiä olivat!