Edellisen viikon lopun puntarointi sai jatkoa vielä uudellakin viikolla nyt vastausten ja taustatietojen kera. Luonnon ihmeellisyyksiähän siinä oli tarjoiltu arvattavaksi tai miksei tiedettäväksikin. Kevään etenemistä oli tämäkin postaaja jo näkevinään ainakin pihamaalla, ja mukavia odotustunnelmia toivoteltiin muillekin.

Vaikka olisi luullut pääsiäisestä jo päästyn, niin eipä vaan. Vielä tarjoili UPK oikein videon kera pääsiäistunnelmia ja yllättäen vuoden takaisia. Tätä myöhäisherännäisyyttään hän sitten selitteli sillä, että edellisenä vuonna oli pääsiäistä vietetty vasta postauspäivämäärällä ja silloin oli ollut niin lämmintä, että paidat pois! Toista tiedettiin nyt, kun lunta paiskoi ja lämpötilakin meni tämän tästä miinuksen puolelle.

Ei toki ole mitään pahaa siinä, että tekee hiukan vertailevaa tutkimusta vaikkapa sitten pääsiäissäistä eri vuosina. Jotenkin vain ei voinut välttyä ajatukselta, että tässä oli taas sellainen ”täytepostaus”, jollaisia jotkut tuntuivat laittavan vain postausten lukumäärää kasvattaakseen.

Samaa sarjaa oli seuraavakin postaus, jossa KHÄ tuskaili huonoa onneaan peli- ja arpamaailmassa. Siksipä olikin oikein ilo lukea seuraava lyhyt ilmoituspostaus, jossa postaaja persoonallisella tyylillään kirjoitti olevansa pitkästä aikaa onnellinen. Sen tarkemmin ei onnellisuuden syytä tuotu julki, kuin että kirjoittaja uskoi  ”enkeleitä” sittenkin olevan olemassa, joten uteliaat saivat sammuttaa tiedonjanonsa näitten murusten perusteella.

Seuraavan postauksen pitkästyttävät tietokoneongelmat Kärpänen sivuuttaa nopeasti ja siirtyy eteenpäin. Lettuilija on saanut postaukseensa mahtumaan myös jos vaikka mitä. Hän aloittaa hiljaisuudesta (lintukodossa?), siirtyy harmauden kautta sulaviin lumiin ja lähettää onnitteluja päivän nimipäiväsankareille. Arvuuttelukin on saatu postaukseen ujutettua kuin pieneksi syötiksi käydä tutustumassa myös postaajan omaan blogiin, jossa viimeaikaisten kommenttimerkintöjen perusteella on ollut perin hiljaista.

Oh-hoh! Kärpäsen täytyy oikein kohottaa olemattomia kulmiaan. Kuka se nyt kirjoittaa kävijöiden ja kommenttien toivossa? Lopussa lettuilija huomaa kai itsekin kömmähdyksensä, kun käy selittelemään, että toki vain itselleen ja omaksi ilokseen kirjoittelee. Ei suinkaan ole tärkeää, että toiset niitä jorinoita lukisivat, saati kommentoisivat. Vaikka mukavaahan sekin olisi.

Joku toinenkin lienee maininnut hiljaisuudesta yhteisön sisällä. Postausta ei kuitenkaan ainakaan Kärpänen löydä, joten se lienee poistettu. Mutta KHÄ tarttuu aiheeseen oitis. Hänellä on, tietenkin, oikein kuvien kera selitys sille, mistä hiljaiselo johtuu. No, saahan sitä selittää. Humoristiseksi tarkoitettu selitys ei kuitenkaan liene pätevä syy kaikkien kohdalla.

Eniten Kärpästä huvittaa se, että heti kun postaukset vähenevät, ruvetaan kilvan keksimään muka päteviä syitä asialle. Ei vain voida tunnustaa, että satunnaisista tuttavuuksista tai kokonaan toisilleen vieraista ihmisistä koottu yhteisö ei kauaa jaksa porskutella elinvoimaisena eteenpäin. Ei siinä mitään ihmeellistä ole, saati hävettävää. Se vain on niin. Jos jotakin hävetä pitäisi, niin ainoastaan sitä, että selviä tosiasioita ei kyetä rehellisesti tunnustamaan. Yritetään väkisin pitää hengissä sellaista, joka vetelee viimeisiään. Mutta nämä nyt ovat vain näitä Kärpäsen havaintoja. Sillähän on pieni pää. Tuskin näilläkään havainnoilla mitään virkaa on, eikä ainakaan arvoa!

Mutta vaikka ei ollut postausten määrässä sen paremmin kuin laadussakaan juuri hurraamista, oli se sentään hienoa, että lukijoita kävi kaukaisia maita myöten. Tällä kertaa oli yksittäinen postaaja saanut tällaisen vieraan omaan blogiinsa, mutta lippulaskuria tutkimalla saattoi helposti havaita, että tunnettu ja luettu oli tämä piskuinen yhteisö lähes jokaisessa maailmankolkassa. Ihmeellistä!

Ja vielä yksi päivittely hiljaiselosta piti lennättää bittiavaruuteen. Lähestyvä kevään juhlapäivä sai tällä kertaa toimia aasinsiltana. Postaus sisälsi pohdintaa siitä, mitä nykyisin saa ja ei saa sanoa. Loppuun vielä anteeksipyyntö, jos ”sanaleikit” mahdollisesti joitakuita loukkasivat.

Saatiin nähdä sekin ihme, että TVP postasi ensimmäisen kerran vasta loppuviikolla. Nytkin oli epäilys siitä, mahtavatko kuolemattomat ajatukset lainkaan tavoittaa lukijoita, jotka varmasti kopolla kourin jo odottivat postausta (Kärpäsen huom!). Rohkeasti kuitenkin heitti postaaja samaan soppaan niin jäidenlähdön ja veteraanipäivän kuin kulmien värjäyksen ja ristiäisjuhlat. Kyllä ne sinne kaikki sulivat suloiseksi sekamelskaksi, kun riittävästi vain hämmensi.

Sitten alkoi keväinen juhla olla jo niin lähellä, että sitä ei kerta kaikkiaan voinut enää sanomatta sivuuttaa. Kaksi viimeistä postausta olivatkin jotenkin siihen liitettyjä, eivätkä ainakaan ulkopuolisessa lukijassa herättäneet suurtakaan innostusta. Mutta lisäsivätpähän lukumäärää, ja se jos mikä on tärkeää!