Lupauksensa mukaan Jarkko vastasi molempiin viesteihini tunnollisesti ja tarkasti. Minusta oli mukavaa, että jos johonkin asiaan syvennyin kirjoittamalla siitä, ei hän sivuuttanut aihetta pelkällä olan kohautuksella. Aina emme toki olleet samaa mieltä asioista, mutta ei kai se ollut tarkoituskaan. Olisi ollut jokseenkin ikävää käydä kiejeenvaihtoa itsensä ja omien ajatustensa kanssa. Sitähän sain tehdä mielin määrin kirjoittaessani muita tekstejä.

”Moi S,

Tää päivä on ollut ihan muuta kuin luppoa mutta kivaahan tällainen hektinen meno välillä on. Lupasin palata viesteihisi joten tässä minä olen ainakin pienen hetken häiriköimässä ja sanoja toisten perään kasaamassa.

Elämässä on kiellettyjä hedelmiä joden maistaminen on parhaimmillaan juuri silloin kun kielletyn maku on parhaimmillaan, siksi en oikein toivota tervetulleena ehdottamaasi viikonloppukarenssia.

On nautinto kirjoittaa pienen pelon vallassa. Koskahan joku tulee vai olenko jättänyt mitään paljastavaa ohjelmaa auki jne jne. No pienet ovat mahdollisuudet muiden katsella sillä viikonloppuna käytin erityisesti työkonettani joskin toinenkin oli tuossa jatkuvasti avoinna.

Menenkö arvauksessani pahasti pieleen arvioidessani sinulla joskus olleen nettituttavuuksia jotka ovat noin vain jättäneet sinut kaiken hiljaisuuden keskelle? Tämä, koska piirrät kohtalaisen tarkat käyttäytymisviivat tulevaisuutta silmälläpitäen. Itselleni on käynyt ainakin kerran noin. Eräs Lapin Noita jota jututin ja jonka kanssa oli hyvin syviäkin keskusteluita löi yht'äkkiä linjat kiinni. Kävin kirjeenvaihtoamme lävitse enkä omasta mielestäni löytänyt mitään syytä moiselle toiminnalle. Jäi hieman sellainen ikävä olo - vielä tänäpäivänäkin toisinaan tuumailen josko heittäisin henkilölle viestin kuulostellakseni vointia. Ei ehkä hyvä tai ehkä sittenkin?

Näin kuitenkin tehdään kuten ehdotit. Pysyy puhtaat jauhot pussissa ja tiedämme missä navigoimme, molemminpuolisella luottamuksella. Nyt kun olen aika vakioon ollut toimistopöytäni äärellä, olen voinut viestitellä mutta välillä saatan olla matkoilla jolloin netin ääreen pääseminen ei aivan helpointa ole - varaudu siis joihinkin epämääräisiin taukoihin joiden tarkoituksena ei ole viestiketjun katkaiseminen.

Olen jo jokuseen kertaan todennut että emme ole olemattomia vaikka virtuaalimaailmassa pyörimmekin, verta, luuta ja nahkaa olemme hyvinkin ja tunteet meillä myös kaikilla on. Näin sinäkin sen asian näet, tunteet, vietit, halut. Jatkotarinassa silminnähtävästi haluat kuitenkin henkilökohtaisesti osoittavan tämän vielä konkreettisemmin toimimalla juuri omien halujesi mukaan … kahta säälittävää miestä … Mitähän sinulla vielä on mielessäsi saavuttaaksemme nautinnon seuraavan tason? Juttuasi lukiessani olen todennut tosiaankin olevani lihaa, nahkaa, verta...

Kirjoitellaan ja naatiskellaan, J”

Sitten toinen vastaus. Vastaamistiheydestä ja myös viestien sisällöistä voi päätellä, ettei kirjeenvaihtomme ollut Jarkolle yhdentekevä. Eihän se ollut sitä minullekaan, mutta elämäntilanteemme olivat erilaiset. Jarkko oli naimisissa, minä vapaa, vaikka minulla olikin löyhä seurustelusuhde olemassa. Siitä en ollut kertonut Jarkolle vielä mitään. Ilmeisesti hän oletti minun olevan vähän yksinäinen tai ainakin elelevän yksin, mikä kyllä sinänsä piti paikkansa. Siihen viittasi sekin, että jossakin viestissä hän mainitsi minun ehkä ”silittelevän kissaani”.

”Sinä toivotit hyvää huomenta, minulla lienee oikeus toivottaa hyvää alkavaa iltaa,

Kyllä sinä ainakin pienoisilla unilla tulet toimeen. Joo, mutta elämähän on tosiasiassa kohtalaisen lyhyt, miksi siitä viettää niin kauan nukkuen kun osan siitäkin ajasta voisi olla hereillä käytäen valveillaoloaikaa omaksi iloksemme.

Usein minä bongaan pystyyn 6-7 välillä, myös viikonloppuisin. Viikonloppuisin toisinaan "karkaan" sängystä sillä en jaksa löhöillä mitään tekemättä enkâ halua häiritä herättämällä - käyn siis usein leipurilla aamutuimaan kuullakseni sitten myöhemmin "karanneeni" punkasta.

Tuohon ruoanlaittoon palatakseni vielä - joo'o, itse siitä alla puhut. Pitää olla aikamoinen katastrofi että en uskaltaisi keittiöön mennä lastojeni ja kuparikattiloitteni seuraan. Enkä usko että jonkun huippukokin vierailu keittiössämme saisi minut samalla tavalla kiihkeäksi kuin kirjoittamasi tarina. Saatan vaipua hieman alakuloiseksi jos jokin menee pieleen mutta nousen nopeasti, voin olla vielä alakuloisempi jos joku sanoo että sapusta on täysin hanurista, siitäkin nousen joskin hitaammin (mutta alle vuorokaudessa).

Kokkaus on minun omaa taidetta juuri niillä pensseleillâ ja väreillâ joita tunnen luodessani tarvitsevani, se on siinä ja piste. Ja olen minä niin itsevarma että pystyn aina vakuuttelemaan niin itseni jatkamaan kuin ympäristöni maistamaan. Luulen että edellisen kun luet ja laitat kokkauksen tilalle kirjoittamisen ja itsesi niin samassa veneessä mennään.

Kirjoittaminen v.s. henkilön tunteminen. Heheh - siinäpâ uusi aihe. Aloimme kirjoittamaan tuntematta toisiamme, olemme jatkaneet kirjoittamista oppien tuntemaan jotakin kummastakin, mikäli jatkamme pitemmân aikaa kirjoittamista tulemme oppimaan toisemme näkemättä kuitenkaan toisiamme. Voimme kertoa itsestâmme juuri sitä mitä haluamme antaa toisen oppia itsestämme mutta samalla paljastamme niiden pienten kiteiden kautta jotakin muuta jota toinen voi aistia. Niin, mielestäni olemme siis tällä hetkellâ tutustumassa.

Ja on S hieman seliltyksen makua kun annat ymmârtää että sydänverellä kun kirjoitetaan on asia hieman erilainen, en ihan kaikkia seliseli-juttuja purematta niele. Kirjoitetaan kuinka kirjoitetaan, välillâ tulee tulta ja tuppuraa, toisinaan lâmpöä ja rakkautta ja sitten kaikkea tuolta väliltä.

En muuten kuitenkaan usko että meillâ tulee ihmeemmin tulta ja tuppuraa koska saatamme pelätä toisen ottavan herneen nenään ja sinapit suuhun ja SLÄM ovi säppiin ja kirjeenvaihto naulaan. Minulla ainakin on sellainen pelko että jos pistäisin pahaa tekstiä (miksikö laittaisin? en tiedä) niin sinulta menisi muutama minuutti kirjeenvaihtomme pyyhkimiseen ja … …- osoitteen tuhoamiseen.

Nyt toivottelen sinulle kivaa iltaa, alan katsomaan mitä klaanilleni oikein tänään rakentelen vai yritänkö yhdistää eilisiä ja lisätä joitakin höysteitä. Kerrohan taas mitä yhdessä touhuamme siellâ hotellihuoneessa, innovatiivinen S,

Terkkuja pimeän keskeltä pimeän keskelle, J”