Jännittynein mielin jäi Pekka odottelemaan asiakaspalvelun vastausta. Hänellä oli varma tunne, että nyt alkaisi tapahtua. Liisa saisi ansionsa mukaan. Ei tarvinnut Pekan odotella montakaan tovia, kun vastaus jo saapui. Pekka aivan tärisi avatessaan viestiä. Kohta hän saisi lukea, millaisiin toimenpiteisiin sivustolla ryhdyttäisiin Liisan rankaisemiseksi.

Kostonhimo alkoi velloa Pekan mielessä. Siitä saisi nyt Liisa! Hänen nimensä vedettäisiin häpeään ja lokaan koko deittisivuston silmissä ja Pekka puolestaan saattaisi saada vaikka millaisen maineen sivuston puhdistajana epäterveistä aineksista.

Niin omiin toiveisiinsa ja kuvitelmiinsa uppoutunut Pekka oli, ettei ensin lainkaan tajunnut, mitä silmät luettavakseen saivat. Vasta kolmannella lukukerralla alkoi hänelle valjeta, ettei tainnut tältä suunnalta apua herua. Kohteliaasti muistutettiin Pekkaa ensin sivuston säännöistä, jotka Pekkakin sivustolle liittyessään oli hyväksynyt. Muistin virkistämiseksi ne olivat luettavissa sieltä ja sieltä. Erityisesti painotettiin jokaisen henkilökohtaista vastuuta niin omien tietojensa julkistamisessa kuin yhteydenotoissa toisiin jäseniin. Tämähän oli aikuisille ihmisille tarkoitettu sivusto.

Sitten Liisaa alettiin Pekan tulkinnan mukaan suorastaan puolustella. Kyseinen henkilö oli maksava jäsen, eikä hänestä ollut aiemmin tehty minkäänlaisia valituksia saati profiilinpoistovaatimuksia. Hänen profiilinsa oli asiallinen, ei millään tavalla pahennusta herättävä, pikemminkin sovinnainen. Siinä ei ollut mitään huomautettavaa.

Oli Pekan oma asia, (lue: tyhmyyttä, Pekan tulkinta), jos hän oli antanut huijata itseään. Ihmisten yksityisasiat eivät kuuluneet sivuston ylläpitäjälle. Sitä paitsi huijausmahdollisuudestakin oli säännöissä mainittu. Jospa jäsen Pekka M. nyt ottaisi vain lusikan kauniiseen käteen ja lukisi säännöt uudestaan. Tämän kummempiin toimenpiteisiin ei tältä suunnalta ryhdyttäisi.

Vai niin, rahat kelpasivat, mutta ihmisen hätä ei rahanahneita ylläpitäjiä hetkauttanut, vaikka niin luvattiin ummet ja lammet esittelyissä. Voi, Pekka-poloinen: yksi asia tuntui häneltä tyystin unohtuneen. Bisnes on bisnestä, ja milläpä muulla sitä niin helposti kykenee tienaamaan kuin ihmisten yksinäisyydellä ja surkeudella.

Taas poltteli itku Pekan silmänurkkia, ja kurkussa tuntui karvas pala. Hartiat kasaan painuneina hän nyyhkytti koneen päälle lysähtäneenä. Koko maailma tuntui taas olevan häntä vastaan. Omaan apuun tässä olisi turvauduttava, kyllä se täytyi jo uskoa. Pekan siinä nyyhkiessä alkoi hänen päässään hiljalleen kehittyä uusia ajatuksia. Pekkakin ampuisi nyt kovilla, kun muutkin niin tuntuivat tekevän…