Kun aikani vaalilistoja selasin, löysin yhden ainoan ehdokkaan, joka selkeästi ilmoitti ajavansa valituksi tultuaan eläkeläisten asioita. Valitettavasti hän oli mies, aika vanhakin ja edusti puoluetta, jolle muissa oloissa en missään tapauksessa olisi ääntäni antanut. Mutta kun vaihtoehtoja ei ollut, päätin äänestää häntä, vaikka olin jokseenkin varma, ettei hän valituksi tulisi. Koin kuitenkin tärkeämmäksi ottaa äänestämällä kantaa asioihin kuin yrittää varmistaa, että ehdokkaani pääsisi eduskuntaan, edustipa hän sitten mitä asioita hyvänsä.

Vaalipäivä oli palmusunnuntai. Pikkukuorollamme oli esiintyminen kirkossa iltapäivällä. Olin ajatellut mennä äänestämään vasta esiintymisen jälkeen, sillä äänestyspaikka sijaitsi aivan naapurissani. Ankara migreeni oli kuitenkin estää aikeeni. Kovan päänsäryn lisäksi tunsin outoa huimausta, ja verenpaineenikin taisi huidella melko alhaalla, vaikkei se normaalistikaan kovin korkea ole. Vasta hiukan ennen äänetyspaikan sulkemista sain vääntäydyttyä uurnille ja vedin oman "punaisen viivani" äänestyslippuun.

Illemmalla sitten huomasin, että turhaa, mikä turhaa. Ehdokkaani ei saanut tarpeeksi ääniä mennäkseen läpi, mutta minä olin kuitenkin täyttänyt kansalaisvelvollisuuteni, tai pikemminkin -oikeuteni ja tehnyt sen omia arvojani kunnioittaen enkä ns. ajaakseni voittajien vaunuissa.

Seuraavalla viikolla oli pääsiäinen. Pääsiäispäivänä olimme taas laulamassa kirkossa, ja toisena pääsiäispäivänä oli koiranpennulla kisat. Tällä kertaa kisattiin tottelevaisuudessa, ja vaikkei pentu palkintosijoille päässytkään, menivät ensimmäiset kisat hyvin. Villistä, tottelemattomasta ja riehakkaasta koiranpennusta alkoi vähitellen kouliintua ihan hyvä koira.

Pääsiäisen jälkeen, 24.4. täytti rakas tyttäreni 30 vuotta. Oli aika muistella sitä, miten pieni ihmisentaimi tuli elämääni, miten täysin riippuvainen hän minusta ja huolenpidostani oli ja nyt hän eli itsenäistä elämää miehensä ja eläintensä kanssa. Monta kertaa sain kuitenkin tuntea olevani edelleen tarpeellinen monessa asiassa, ja se tuntui hyvältä. Kunhan vain muistaisin olla liikaa puuttumtta nuorenparin elämään ja heidän valintoihinsa. Siinä asiassa minulla edelleen oli paljon oppimista.