Sitten pujahti näkyville harvemmin kommentoiva kirjoittamista harrastava, joka aikoinaan oli kuulunut yhteisöön kirjoittajana, mutta pienen käryn saattelemana sieltä poistunut tai poistettu. Nykyisin hän ilmaisi mielipiteitään harvakseltaan toisten postauksia kommentoimalla.

Kahden kommentin voimin oli hän nyt lähtenyt liikkeelle. Liekö ensimmäisestä tullut yhteisöön jollakin tavalla sopimaton, kun hän sen itse oli poistanut, kuka tietää. Toisessa puututtiin siihen asiaan, että kaikki yksityisenä nettiin laitettu, niin kuvat kuin tekstit, oli tekijänoikeuksien suojaamaa. Niitä ei siis saanut lähdettä ilmoittamatta käyttää omiin tarkoituksiinsa. Sen sijaan musiikkia sai vielä vapaasti ladata erinäisiltä sivustoilta. Ja olihan noita olemassa muitakin, kuvasivustoja, joilta sai kopioida kuvia täysin ilmaiseksi. Erään tällaisen sivun osoitekin mainittiin.

Pari punapeppua keittiöstään löytänyt jbh palasi selvittämään löydöksiensä kohtaloa. Hyvin ei ollut niille käynyt, valitettavasti. Toinen oli lahdattu seisoville jaloilleen, mutta toinen oli ennättänyt karata kaapin taakse. Tuskin sekään hengissä selvisi, sillä myrkkysuihke oli oitis lennätetty sen perään! Hiukan jbh:ää kadutti moinen sydämetön toimintansa, mutta jos pp:t pääsivät pistämään, niin ei siitä nyt aivan henki mennyt, mutta ei paljon muutenkaan. Kuolema siis tuollaisille ilman mitään armoa!

Loppuun ei malttanut jbh olla lisäämättä oikein tummennetulla tekstillä vastaväitettä anonyymille, joka peräänkuulutti aikuisuutta asioitten käsittelyyn. Kuka nyt aikuiseksi halusi kasvaa? Oli paljon mukavampaa yrittää pysytellä juuri tällä tasolla, jolle oli teinivuosina jääty. Prinsessaleikit kun tuntuivat edelleen niiltä omimmilta.

Toisen adminin mielitietty puuttui nyt myös puheeseen. Rentoon rekkamiehen tyyliin hän lateli mielipiteensä, joka saattoi olla sama tai eri kuin muilla. Myrkynkeittäjällä oli hänen mukaansa taito saada porukka kääntelemään ja vääntelemään asiaa vänkäämällä muitten huomaamatta omia aikojaan.

Mitä taas admin -asiaan tuli, niin lähipiiriin kuuluvana mielitietty tiesi, kenestä koko yhteisöajatus oli lähtöisin, ja kenelle kuuluivat niin oikeudet kuin vastuukin yhteisblogin tiimoilta. Naurattanut oli kovasti tätä kommentoijaa viime päivinä hänen seuratessaan asioiden vellontaa edestakaisin yrittäen pitää sormensa poissa kirjoitusnäppäimiltä. Nyt ei ollut enää kyennyt, vaan oli kajauttanut ilmoille tämän vankkumattoman käsityksensä.

Vuoroon astui anonyymi. Liekö ollut sama, jolla huutomerkkejä piisasi vaikka muille jakaa? Pikkuisten kuninkaallisten päiväkoti ja hiekkalaatikko oli hänen mielestään koko yhteisö. Ei siitä mihinkään päässyt.

Jo toistamiseen syvensi myrkynkeittäjä postauksensa perimmäistä tarkoitusta. Pyhän kirjan tekstiin perustuen sai hyveellisyys taas tiukan otteen. Vaikea oli kiskoa halkoa omasta silmästään, mutta toisen silmänurkasta erottui kyllä silmäripsikin, niin se vain oli!

Sitten sydän lähes verikyyneleitä vuodattaen piti tuottaa pettymys anonyymille, joka oli erehtynyt luulemaan, että aikuisuudella ja näiden esiin laitettujen näkemysten välillä olisi joku yhteys. Ei sinne päinkään! Anonyymiltä aikuiseksi kasvua kuitenkin odotettiin. Vai oliko mokoma luullut, että mustalukin kanssa voisi vakavilla asioilla ryhtyä leikkimään? Siinä saattoi leikkijälle hyvin äkkiä käydä köpelösti.

Mutta huoli pois!  Hoosiannaa odotti postaajakin kovasti jo kohta kuulevansa. Kyllä se sieltä tuli, se suuri juhla. Ei sen tulemista mikään voinut estää. Sen tulemisen myötä vaihtuisivat kyllä aiheetkin uusiin tai niihin tuttuihin ja turvallisiin lanttu- ja porkkanalaatikkouutisiin. Se oli vissi ja varma.

Vielä jaksettiin kinata adminoikeuksista: kenelle ne kuuluivat ja kelle eivät. Mielitietty taisi tässä asiassa kuitenkin vetää pitemmän korren. Katselihan hän tätä asiaa ns. aitiopaikalta.