Sunnuntaiaamuna lähdin ajelemaan kotiin. Lähtiessäni laitoin miehelle viestin, että nyt olin lähdössä ja perillä olisin puoliltapäivin. En ollut aiemmin ajellut etelästä päin miehen luo, joten uusia reittejä ei tässä vaiheessa kannattanut vielä ainakaan ryhtyä opettelemaan. Mies kehotti minua ajamaan samaan risteykseen asti, josta kotoa tullessani käännyin hänelle. Se olisi varmin keino osata eksymättä perille.

Niinpä sitten ajelin pitkin aamuhiljaisia teitä kohti miehen ”kartanoa”. Matkaa tästä suunnasta oli runsaasti enemmän kuin kotoa käsin. Minulla oli aikaa tuumailla asioita. En muista päättäneeni mitään, vaan ennemminkin ajattelin antaa asioiden mennä omalla painollaa siihen suuntaan, johon olisivat mennäkseen.

Mies oli vastausviestissään kertonut minulle, että hänen entinen appiukkonsa oli hänellä aamukahvilla. Appi ehtisi kuitenkin jo lähteä ennen kuin minä saapuisin. Kun sitten puolenpäivän maissa ajaa hurautin miehen pihaan, riensi mies jo ulos minua vastaan. Se tuntui mukavalta. Tunsin olevani odotettu vieras.

Kello oli jo sen verran, että oli lounaan aika. Mitään gourmet-ateriaa ei mies minulle tarjonnut, mutta munakas ja voileivät maistuivat hyvin. Mies kertoi vartioivansa painoaan, vaikka minusta siinä ei ollut mitään vartioimista. Mutta kuva, jonka olin nähnyt hänestä deittipalstan sivulla, oli kyllä otettu huomattavasti pulskemmassa kunnossa olevasta miehestä, kuin mitä mies nyt oli, joten muodonmuutos entiseen oli iso. Ja sutjakkaa vartta kannattikin toki vartioida.

Minäkin kerroin asettaneeni itselleni tavoitteita painon suhteen. Kesän lopulla oli totaalisesti kyllästynyt siihen, että paino vain nousi nousemistaan. Millekään tiukalle kuurille en ollut ryhtynyt, vaan olin asettanut tavoitteeksii kilogramman pudotuksen kuukaudessa. Dieettini oli pitänyt hyvin, ja olin jo hyvässä vauhdissa painonpudotuksen kivikkoisella tiellä.

Huomasin miehen puheista, ettei hän oikein uskonut minuun dieettiini. Hän oli enemmänkin nopean muutoksen kannalla. Minulla oli kokemuksia myös sellaisesta dieetistä. Se oli kyllä tehokas, mutta minulle rankka tapa, sillä en halunnut luopua kaikista elämän nautinnoista. Ja sitä paitsi edellisen kerran saavutukseni olivat huvenneet tuhkana tuuleen. Nyt olin päättänyt ottaa rauhallisesti, stressaamatta itseäni millään tavoin ja olemalla itselleni armollinen, jos tavoite ei aivan jokaisena kuukautena olisikaan toteutunut grammalleen.

Sivuhuomautuksena voin tässä kertoa, että dieettini on onnistunut hyvin. Kun vuosi aloituksesta oli kulunut, olin laihtunut, jos vaakaa on uskominen, noin kaksitoista kiloa. Se oli ollutkin tavoitteeni siihen asti. Matkan varrella on elämääni tullut muitakin muutoksia muun muassa kuntosalilla käynti ja myös muun liikunnan lisääminen, joten luulen, että todellinen painonpudotus on ollut jopa enemmän, sillä lihasmassahan painaa enemmän kuin rasvakerros.

Mutta vieläkään en ole tyytyväinen. Kun noin vuoden kuluttua täytän pyöreitä vuosia, olen päättänyt, että silloin vaaka näyttää vielä viittä kiloa vähemmän kuin nyt. Uskon sen olevan täysin mahdollista. Tässä vaiheessa se, mitä eniten tarvitsen tavoitteeseen pääsemiseksi, on tahdonvoima. Olen huomannut, että vaikka se joskus tuntuu olevan kadoksissa, se lopulta aina löytyy ja johtaa minut siihen, mitä olen tavoitellutkin.