Kun Punahilkka nyt oli saanut tarinansa tällä erää päätökseen ja vetäytyi miettimään sen mahdollisia jatko-osia omaan kirjoittajankammioonsa, oli koko foorumi kärpäsen yksin hallittavissa. Se surffailikin postauksesta toiseen, mutta pysytteli pääsääntöisesti samassa, jota jo jonkin aikaa oli seuraillut ja ”analysoinut”.

Tammikuun 7. päivän postaus räjäytti tällä erää pankin. Siihen tuli kaiken kaikkiaan 38 kommenttia, joista osa vielä useita päiviä myöhemmin. Kuten tavallista oli, suuri osa kommenteista käsitteli vallan muuta kuin postauksessa esillä ollutta asiaa. Mutta sille ei nyt mahtanut mitään. Kommentoijat, useat heistä, halusivat olla vain esillä miettimättä sen enempää, oliko heidän mielipiteellään mitään tekemistä puheena olevan asian kanssa.

Kommentoinnin aloitti taas, kuinkas muutenkaan VK, jonka julkilausuma oli tälläkin kertaa yhtä käsittämätön kuin lähes aina. Sen verran siitä kärpänen vajavaisella järjellään ymmärsi, että itseään VK siinä kehui ja yritti saada lukijatkin ymmärtämään, että juuri hänen kommenttinsa ne kärpäsen blogista vasta blogi tekivät. No, kukapas sen kissan hännän, tässä tapauksessa VK:n hännän nostaa, ellei kissa/VK itse!

Aivan yhtä odotettavaa oli LL 007:n esiinmarssi uusin videolinkityksin. Tällä kertaa ei linkitys kuitenkaan syystä tai toisesta ollut onnistunut, vaan lukijat joutuivat lukemaan pelkkää pahoittelua. Mahtoiko suurikaan menetys olla, mene tiedä. Ihme kyllä, ei LL ollut yrittänyt linkitystä toista kertaa, vaan oli tyytynyt tähän harmittavaan takaiskuun.

Eikä tuottanut pettymystä seuraavakaan sivun täyttäjä. ”Analysoitavan” postauksen kirjoittaja, hyveellinen, punapeppuinen myrkkyhämähäkki kirjoitti tunteisiin vetoavan, suorastaan vedet silmiin nostattavan kommentin, jossa hän valotti surun eri puolia ja puolusti ”surutyö” –käsitettä käyttänyttä kommentoijaa ja hänen sana- ja aihevalintojaan. Siinä sivussa yritti hän sivaltaa kärpästäkin, joka kommentoijan mukaan oli lähtenyt jankutuslinjalle.

Nyt muistuttaa kärpänen taas kerran, että niin sen tekstien lukeminen kuin kommentoiminenkin oli tuolloin ja on nytkin täysin vapaaehtoista. Siitä huolimatta haluaisi kyseinen hyveellisyyden perikuva intomielin edelleenkin päästä lukemaan kärpäsen jankutuksia. Uteliaisuus polttaa mieltä niin, että salasanan puuttuessa jopa kieroja keinoja on luvattu käyttää, ellei ole jo käytettykin.

Miksi? kysyy kärpänen. Tai kyllähän se vastauksen tietää: se uteliaisuus ja sensaatiohakuisuus. Sehän useimpia ajaa mokomaa soopaa lukemaan. On niin mukava sitten morkata kärpästä, kun se tuollaisia päivästä toiseen ”meistä muista” kirjoittelee. Ja siinä sivussa voi tuntea itsensä niin  paljon paremmaksi kuin tuo kurja hyönteinen.

Luultavasti edellisen kommentin innoittamana ja siitä voimaa saaneena astui esiin koko kohun aikaan saanut postaaja. Taas sai kärpänen kuulla, että tarpeeksi oli jo asiaa vatvottu kaikkien osalta. Hei, haloo! Tämähän on NoitaKuvaKuvan blogisivu. Millä oikeudella tänne kukaan tulee sanomaan, mistä asioista ja kuinka kauan täällä kirjoitetaan? Kärpänen kirjoittaa juttujaan, juuri sellaisia kuin itse tahtoo ja juuri niin kauan kuin sitä huvittaa tai asiassa jotain kirjoittamista riittää. Sen virtuaalikynää eivät mokomat ininät pysäytä, sillä sehän pysyy omalla pienellä tontillaan heittelemättä kapuloita kenenkään muun rattaisiin, kuten se taas tietää eräiden kommentoijien yrittävän tehdä sille.

Jos asia noin kovasti edelleen korvensi plagioijan rintaa, niin kuka käski tulla päivästä toiseen kiertämään itse, huom! ITSE veistä haavoissaan. Se oli kärpäsen mielestä enemmän kuin typerää ja osoitus vain siitä, että plagioija edelleen halusi kääntää katseet pois siitä, mitä hän itse oli tehnyt ja saada lukijoiden antipatiat kohdistumaan kärpäseen, joka ainoastaan sivullisena ”raportoi” sitä, millaisin tuntemuksin ja ajatuksin asia pienessä blogiyhteisössä oli otettu vastaan.

Muun kaltaista tekstiä kommentoijalta tuskin kannatti odottaakaan. Jos elämä pyörii oman navan ympärillä siinä uskossa, että kaikki maailman ihmiset ovat kiinnostuneita vain kyseisen henkilön napanöyhdästä, niin kommentin teksti vastasi kyllä täydellisesti tätä ajatusmallia. Kommentoija yritti asettaa kärpästä, hänelle tuiki tuntematonta kirjoittajaa vastuuseen jo koko elämästään, sen jatkumisesta tai jopa päättymisestä.

Jopas jotakin! Ihan pienenä huomautuksena vain tässä sanottakoon, että kärpänen on samanlainen kuolevainen kuin kaikki muutkin. Ei sille koskaan ole tullut pieneen mieleenkään korottaa itseään mihinkään jumalan tai luomakunnan luojan asemaan, josta se sitten hallitsisi toisten elämää ja kuolemaa oman mielensä mukaan. Jos joku on tällaisen käsityksen saanut, niin ehkä kannattaisi kiireesti tarkistella omia käsityksiään, jos siihen kykenee.

Kommentoijan sinne tänne heittelehtivästä ajattelusta kieli se, ettei hän oikein osannut päättää, moittisiko kärpästä tämän kirjoittelusta ja saman asian jankuttamisesta vai pyytäisikö lisää samanlaista tai kukaties vielä rajumpaa tykitystä. Kommentin lopussa hän nimittäin kiitteli kärpästä tämän ahkeruudesta ja kaikkien muistin virkistämisestä.
Piti sekin toki mainita, että kärpänen ei kommentoijan käsityksen mukaan muuhun kyennyt kuin toisten kirjoitusten kääntelyyn ja vääntelyyn. Sillä se sitten keräsi huimat kävijämäärät sivulleen ja eli ja paistatteli tilastojensa loisteessa.

Ja vielä pieni pyyntö rakkaille blogiystäville, jos vähääkään kenelläkään oli tunteita parjattua kohtaan. Kyllä nyt kannattaisi kiireesti kopioida tämä kommentti omille koneille, että sitten voitaisiin todistaa, kuka sai aikaan sen, että yksi on nyt joukoista poissa. Voi, voi, niin surullista ja niin, niin ikävää!

Ei ollut tainnut kommentoija vielä sitä havaita, ettei kärpänen, toisin kuin hän itse, koskaan poistanut yhtään kommenttia, joita se postauksiinsa sai. Se ei edes tarkastanut niitä etukäteen, vaan luotti kommentoijien terveeseen järkeen ja asiallisuuteen. Kaikilla sitä ei näyttänyt olevan, mutta eihän se kärpäsen häpeä ollut. Vai oliko?

Niin että täällä se kommentti edelleen on tallessa ja tulee pysymäänkin niin kauan kuin NoitaKuvaKuva tätä blogia hallinnoi. Liekö kovin mukavaa luettavaa näin jälkikäteen itse kommentoijalle?