Vaikka mää oon asunu tällä paikkakunnalla jo melekeen kolomekymmentä vuotta, en oo ikään tienny, miten palijo täällä on kaikenlaisia tapahtumia näin kesäaikaan ja varmasti muullonki. Ja mikä parasta, niin iso osa niistä on ilimasia. Ny ku mää oon päättäny joka päivä kokea jotaki uutta ja erilaista, on pitäny oikeen eri silimin seurata, mitä kaikkia on tarijolla. Ja tarijontaa tuntuu piisaavan.

Eilen, ku olin tullu sieltä Salamelasta, lähin vielä semmoselle opastetulle kotiseutukävelylle. Pitkään tuumasin, jaksanko ja viitinkö lähteä, mutta sitte otin ihteäni niskasta kiinni, pistin sauvat kouraan ja eiku paanalle. Oon mää kerran ennenki ollu semmosella, mutta siitä on jo vaikka miten monta vuotta. Täällä on virkeä kotiseutuyhistys, ja se niitä kävelyitä järijestää. Joka kerta mennään eri kohteeseen, ja kierroksilla saa kyllä palijo tietoa paikkakunnan ja kysesen kohteen historiasta. Vaikka en oo täältä kotosin, niin mua kiinnostaa kumminki kovasti nämä asiat.

Tämä on teollisuuven ympärille rakentunu paikkakunta. Eilen päästiin semmoselle alueelle, joka on yksityisaluetta eikä sinne normaalisti saa tavalliset tallaajat mennä. Mutta nyt oli lupa mennä, ja kyllä se ihimisiä kiinnostiki kovasti. Varmasti yli sata henkeä oli lähteny liikkeelle kuuntelemaan, mitä asioista kerrottiin ja kahtelemaan paikkoja. Useimmat varmaan aivan uteliaisuuvesta, mutta monia kyllä varmasti aivan oikeastikin kiinnosti asiat, ku ovat ikäsä näillä nurkilla asuneet.

Alue on tässä lähellä mua, niin että senki takia kannatti mennä. Pääsi ihan apostolin kyyvillä. Ja lisäks mää oon pari kertaa käynyki yhessä tuon alueen taloista. Nyt melekeen kaikki alueen rakennukset on tyhyjillään. Monet niistä on rakennettu viime vuosisaan alakupuolella, niin että ne on jo vanhojaki ja sen puoleen arvokkaita. Mua kyllä harmitti, kun seiso siellä pihamailla ja näki, miten rakennukset hilijalleen ränsistyy ja rapistuu, ku ei niissä asu kukaan. Tietysti niissä on lämmöt päällä, mutta asua niissä pitäs, ettei ne pääsis huonoon kuntoon.

Talot on tehty alun perin tehtaan johtajille ja herroille. Niissä on asunu monia perheitä, kuka pitemmän, kuka lyhyemmän aikaa. Ne on ollu työsuheasuntoja, ja ku ihimiset on muuttanu pois, niin taas on uuvet perheet tullu tilalle. Yhessä on asunu maaherraki, ja toisessa kuulusa taiteilija, joka suunnitteli koruja ja muun muassa pääsiäismunia Fabergélle.

Ku kaikki talot ja lisäks tontit on ollu ison yhtiön omasuutta, on yhtiö saanu tehä niille, mitä lystää. Monet rakennukset onki purettu seittemänkymmentä luvulla, jollon ei vielä puhuttu suojelusta oikeastaan mitään. Nyt onneks on yhtiössä vähä viisastuttu, ja on ruvettu tekemään yhteistyötä kaupungin kans. Rakennuksia esitetään suojelukohteiks, ja kohta ne vissiin on kaikki yleisessä myynnissäki, ku yhtiö haluaa päästä niistä eroon. Nehän ei tuota mitään, päinvaston ovat pelekkiä menoeriä.

Isoa puistoa esitetään yleiseks virkistysalueeks, ja siihen se olis omiaan. Asemakaavaaki on muutettu, ja alueelle on kaavotettu viis uutta tonttia. Niille pitää rakentaa sitte aikanaan huvilamaisia rakennuksia, mutta ne saa tehä 2000-luvun henkeen.

Monta mukavaa tarinaaki kuultiin. Yks liitty lehemuksiin, joita täällä onki vallan vimmatusti. Kysyttiin, kuka tietää, miks niitä on niin palijo. Paikkakuntalaiset sen varmaan oli kuullu, mutta mulle se oli ihan uus juttu. Aikonaan joku tehtaan puutarhuri oli kuulemma tilannu sata lehemuksentainta. Jossain matkan varrella lukuun oli tullu yks nolla lisää, ja taimia tuliki sitte tuhannen kappaletta. Puutarhuri ei siitä hätkähtäny, vaan istutti taimet ympäri paikkakuntaa. Lappeenrantaa sanotaan lehemusten kaupungiks, mutta kyllä tätäki paikkaa vois hyvin sillä nimellä kuhtua.