Seuraavalle viikolle sattui karkauspäivä, joka innoitti muutamia naispuolisia postailemaan. Muuten oli saalis laihanlainen niin määrän kuin sisällönkin suhteen. Toki yksi arvailu piti ilmoille saattaa. Jonkin verran mielenkiintoa viikossa herätti se, että kaikkiaan 7 postauksessa oli vain 5 eri kirjoittajaa. Innokkaimmat olivat siis teroitelleet virtuaalista kynäänsä pariinkin otteeseen. Mutta olivatko pyryt ja pakkaset lannistaneet muun blogikansan?

Uudella viikolla innostuttiin haasteista. Letunpaistaja oli taas ensimmäisenä asialla. Haasteen saivat tällä kertaa yhteisön kaksilahkeiset. Innokas nettisurffailija laittoi postaukseensa taas linkkejä erinäisille sivuille pohtien sitä, mahtoivatko niissä ennustetut uhkakuvat kenties toteutua. Heti perään hän kertoi aloittaneensa uuden matkailuun keskittyvän blogin. Sitä saisivat kiinnostuneet käydä vilkuilemassa jo nyt, vaikka se hiukan keskeneräinen ulkoasultaan vielä olikin.

Karkauspäivää oli vietetty jo keskiviikkona, mutta vasta sunnuntaina havahtui eräs miespuolinen kirjoittaja asiaan. Postauksessa mietittiin sitä, oliko myös kositulla miehellä oikeus jonkinlaiseen ”korvaukseen”, jos nainen peruu kosintansa. Postaus oli suora lainaus sanomalehdessä olleesta artikkelista, ja siinä asiaa käsiteltiin yleisellä tasolla. Mutta Kärpäselle kun kaikenlaista pällähtää mieleen, niin tuumaili se tällä kertaa, oliko lainauksen postaukseensa ottanut kaksilahkeinen joutunut kokemaan juuri tämän varsin ikävän kohtalon. Se ei postauksesta kuitenkaan ilmennyt.

Alkoi taas arki, ja sen postausrintamalla aloitti haasteen saanut herrahenkilö. Hän listasi kymmenen kohdan ohjelman asioista, joista sai itselleen hyvän mielen korostaen sitä, että vaikka ne olivat näennäisesti pieniä hippusia, niistä kuitenkin koostui ihmisen arki ja jokapäiväinen elämä.

Aamutuimaan oli liikkeellä punavärillä kirjoittava postaajakin oikein kahden postauksen voimin. Ensimmäinen oli taas melkoista ajatusvirtaa ja toisessa, lyhyemmässä kyseltiin kadonneen postauksen perään. Mahtoiko löytyä? Luultavasti.

Sitten seurasi oikea tunnustus. Luultavasti kaikkein ahkerimmin niin postaava kuin kommentoivakin jäsen tunnusti hiukan punastellen, miten uskaliaasti vihdoinkin oli uskaltanut kirjoittaa. Kun postausta tutki tarkemmin, kävi ilmi, että uskallus oli ainoastaan siinä, että oli lainannut jonkun hiukan ronskimpaa tekstiä. Mutta asianhan voi esittää niin monella tavalla ja sopivasti sanoja valitsemalla saada sen  näyttämään kokonaan toiselta.

Vaikka elettiin vielä koko lailla sydäntalvea, alkoivat talviunille menneet jo raotella silmiään talvipesissään. Kyseessä ei kuitenkaan ollut metsiemme uljas peto ja maamme kansalliseläin, vaikka ko. henkilö taisi itsessään jotain nallemaista nähdäkin, vaan jäsen, joka ei osannut lähteä eikä tulla kuuluttamatta sitä torvet edellään soiden.

Nyt riennettiin kilvan tulijaa tervetulleeksi takaisin toivottamaan. Niin oli kaivattu ja niin oli taas mukavaa, kun vanha tuttu palasi. Vain yksi kommentoija julki toi epäilynsä siitä, ettei piipahdus tälläkään kertaa kauaa kestäisi. Kohta taas joku sanoisi jotain, mikä raapaisisi ilkeän naarmun herkkään hipiään, joka pesusienen lailla imi itseensä kaiken, myös sellaisen, joka oli tarkoitettu ”ei kenellekään” (Kärpäsen huom!).

Kun vielä kahlattiin läpi kuntauudistus, ties monennenko kerran?, tuskin ruudulta erottuva tajunnanvirta, jokunen arvailu ja tupakan ja vitutuksen vaarat, oli päästy naistenpäivään. Tällä kertaa karkauspäivän myöhäisherännäinen oli liikkeellä ihan oikeaan aikaan ja postasi naisille pitkän lainauksen onnittelujen, kuvan ja videon kera. Kyllä siinä nyt kelpasi mirrien kehrätä, kun niin ylistäviä lausuntoja tuli oikein monesta tuutista.

Samana päivänä oli postattu myös erilaisista ”Hotelli Helpotuksista” kertova kirjoitus. Kai sekin joitakin kiinnosti, mutta Kärpänen sivuutti sellaiset postaukset mahdollisimman nopeasti ihmetellen pienessä päässään, mitä virkaa sellaisillakin mahtoi olla.

Viikko päättyi kuva-arvoitukseen ja sen ratkaisuun. Aivan kuin kirjoittaja olisi arvannut, että Kärpänen tuhahtelee moisille arvailuille, oli hän loppuun kirjoittanut seuraavasti: ”Mielestäni leikkimieliset arvaukset ovat mukavia ja luovat yhteishenkeä…” Niin varmaan, jos sellainen yhteisblogin päätarkoitukseksi mielletään.