Kyllä mää taas tunnen ihteni perinpohojin huijatuks! Ilimatieteenlaitos uhkas vesisateella ja kovalla ukonilimalla, mutta eipäs vaan tullu kumpaakaan. Illalla ne muutamat vaivaset piskot! Niin ku mää oon monesti jo sanonu, niin emmää sitä ukonilimaa niin kaipaa ja oota, paremminki pelekään ja toivon, ettei vaan tulis. Mutta ku nuo niijen ennustukset sai mut käärimään sen telttani kokoon jo eilisiltana ja nukkumaan tuvassa, niin se mua nyt kismittää.

Kyllä ois ollu niin mukavaa herätä aamulla raikkaassa teltassa, ku aurinko jo ois lämmittäny teltan kylykeä ja naakat ois rääkynä pellolla. Ku ei sitä tiijä, millon seuraavan kerran pääsöö telttamajotukseen. Näillä kymmenillä se alakaa tuntua jo pääsemiseltä, ku vielä joku aika sitte tuntu, että joutuu. Niin se ihimisen mieli muuttuu ja hyvä että muuttuu! Palijosta oisin määki jääny vaille, jos en ois telttaani viikko sitte tuohon tantereelle pystyttäny.

Ny joku tietysti viisasteloo, että ainaki palijosta ylimääräsestä työstä olisit jääny vaille, jos sisällä oisit kaikki yöt nukkunu. Totta on tuoki, mutta määhän oon lomalla ja mullon aikaa tehä vähä turhaaki työtä. Ja ku ei sitä ota työnä, niin ei se rasitakaan. Se ny pikkusen kirpasoo, ku mää kohta jouvun raahaamaan sen teltan tuolta puuliiteristä ulos ja alan kääriä sitä kasaan. Helepompi se ois ollu omalla paikallaan koota. Mutta enköhän mää siitäki seleviä, ku en nyt vaan niin kauvaa vetkuttele, että saje oikeasti alakaa.

V:llä oli eilen taas mahavaivoja. Sen maha muris ja möyrys ku Niakaran putous. Se ei syöny ruokaasa ja oli kauhean levoton koko illan. Sitä ois pitäny hieroa ja silitellä alavariisa. Se on kyllä surkeaa kateltavaa, ku elukka sairastaa eikä sitä osaa mitenkään auttaa. Yölläki se nousi mua raapimaan, mutta sitte se aina lopulta asettu. Ny se nukkuu matolla pieneks keräks kääriytyneenä, ja söi se aamulla jo yhen leipäpalanki, ku tyttö sen sille anto.

Tyttö päätti, että kanoja ei tänään päästetä ollenkaan pois tarhasta, ku niitä on niin vaikea saaha sinne takasi kesken päivää. Määhän lähen täältä sitte, ku oon saanu romppeeni kasaan, eikä niitä voi kolomistaan jättää pihalle. Sehän nähtiin, että ne hyvin äkkiä lähtöö kylille liesuamaan.

Varmaan ne siitä ny loukkaantuu pahemman kerran, mutta ei auta. Saas nähä, munivatko ollenkaan, ku suuttuvat. Yhen munan tyttö jo kyllä toi aamulla sisälle, ku se vei niille ruokaa. Mää meen kohta kahtomaan, onko tullu lisää munia. Huomennahan se oikeastaan vasta näkyy, jos ne suutuspäissään jättää munimiset väliin.