Mää en mitään suurta kiirettä pitäny siinä, ku ihteäni kalttasin puhtaaks suihkussa. Aattelin, että joutaa noin innokas "kosija" pikkusen oottelemaanki.  Kaikessa rauhassa vejin sitte kelttuja päälleni. Tietenki katon, että olin nätisti ja siististi pukeutunu. Olihan mulla matkalaukku pullollaan toinen toistaan nätimpiä tamineita. Mun äiti, nykysin jo vainaa, oli hyvä ompelija, ja sillä mää olin teettäny monenlaisia kuteita ihan tätä matkaa aatellen.

Etelässä illat pimenöö aikasin, niin ku tiijetään. Oisko kello ollu jotakin kaheksan jäläkeen, ku me oli ne rehvit sovittu. Mää oon aina ollu tarkka, että yritän pitää sen minkä lupaan, enkä myöhästele iliman pätevää syytä, jos johonkin aikaan oon tietyssä paikassa luvannu olla. Niin nytki.

Adonis oli luvannu tulla mua oottelemaan hotellin eteen. Ku mää tulin ulos, ei siinä näkyny ketään. Jonku ajan päästä siihen ilimesty joku mies. Mää vähä aattelin, että voisko se olla adonis. Sen verran hämärää kumminki oli, etten ollu ihan varma. Tuumasin, että jos se on se, niin kyllä se mut tunnistaa ja tuloo puhumaan.

Mutta se ei kiinnittäny muhun mitään huomiota, ja niin mää aattelin, että olin erehtyny. Oottelin sitte vielä jonku aikaa siinä ulukona, mutta ku ei ketään ilimestyny paikalle, aatteelin, että adonis oli tullu katumapäälle. Olin oikeastaan vaan tyytyväinen, että se oli jänistäny. Nymmää saaton lähteä koisimaan.

Seuraavana päivänä mää lähin taas kaupungille. Ateena on sen verran iso mesta, että siellä riittää kyllä kahtelemista useammaks päiväks. Palijo mahollista, että mää sillonki suuntasin kulukuni Akropoliille. Iltapäivällä oli mahottoman kuuma. Mää menin yhteen isoon puistoon vähä lepuuttamaan jalakojani isojen puijen varijoon. Siellä oli kiva istuskella ihimisä katellen ja kaskaijen säksätystä kuunnellen. Emmää kauaa siinä ehtiny istua, ku joku jo änkes samalle penkille istumaan. Kukapas muu se oli, ku adonis!

Se alako heti sättiä mua, ku mää en ollu eilen illalla tullu rehveille, vaikka hää oli ollu paikalla. Mua otti pattiin mokoma turha sättiminen ja mää vastasin kipakkaan sävyyn, että olin kyllä ollu sovitussa paikassa sovittuun aikaan, mutta herraa ei ollu näkyny missään. Se väitti aina vaan, että en varmasti ollu ollu siinä, missä sovittiin.

Pikku hilijaa alako ymmärryksen valo syttyä mun päässäni. Se ukko, jonka mää olin nähäny eilen illalla siinä hotellin eessä, oli ollu sitteki adonis. Mokoma ukonkäppänä ei ollu tuntenu mua, ku mää olin vaihtanu vaatteita. Sen takia se ei ollu vilikassukaan muhun päin, ku ootteli ihan toisenlaiseen retonkiin sonnustautunutta naisihimistä paikalle.

Mistä se nyt sitte mut tunsi? Siitäpä tietenki, ku mulla oli ainaki osittain samat vaatteet, ku eilen tavatessa. Kummää sen tajusin, mää meinasin purskahtaa nauruun. Siinä se taas nähtiin mun viehätysvoima! Ihan sama, miltä näytti, vaatteijen perusteella kumminki tunnistettiin.

Mää yritin selittää, miten siinä varmaanki oli käyny, mutta musta tuntu, ettei se ukko ottanu kuuleviin korviisa mun selityksiä. Sitä en muista, yrittikö se saaha vielä uusia reheviä aikaan, mutta mää olin saanu jo siitä tarpeekseni enkä meinannukaan suostua, ku ei mua alunperinkään niin kovasti ollu kiinnostanu. Tuskinpa kumminkaan kovin hyvinä ystävinä erottiin tämänkään kreikkalaisen jumalan kans.