Punahilkan vastattua Susi kohteliaaseen tapaan kyseli ensin kuulumiset ja päivän tapahtumat. Yhtä kohteliaasti Punahilkka vastaili ja kyseli vuorostaan, miten Suden päivä oli sujunut. Kun oli käynyt ilmi, että hyvin oli kummallakin sujunut, päästiin itse asiaan.

Susi halusi tietää, mitä Punahilkka viikonlopun tapaamisesta oli päättänyt, ja oliko tapaamiselle ilmaantunut esteitä Punahilkan puolelta. Punahilkan vastattua, että hänen puolestaan kaikki oli selvääkin selvempää, kertoi Susi, että hän haluaisi pyytää Punahilkan vieraakseen vaatimattomaan piilopirttiinsä erään suuren järven saareen. Haluaisiko Punahilkka lähteä ja ennen kaikkea uskaltaisiko hän lähteä Suden matkaan?

Sen enempiä miettimättä Punahilkka kiitti kutsusta ja ilmoitti lähtevänsä varsin mielellään. Siitä olikin jo aikaa, kun hän viimeksi oli kesämökillä ollut. Ei hän innostuksissaan ennättänyt ajatella, että viikonlopuksi saareen lähtö ventovieraan suden kanssa voisi olla vähän arveluttavaa. Susi vaikutti niin kertakaikkisen luotettavalta ja turvalliselta, ettei Punahilkalle tullut mieleenkään ruveta mitään epäilemään saati pelkäämään. Muutenkin hän oli sitä mieltä, että elämää piti elää rohkeasti ja jokaisen oven taakse kurkistaen. Eihän koskaan ovea avaamatta voinut tietää, millaisia mahdollisuuksia se taakse kätki.

Niin sitten sovittiin, että perjantaina tavattaisiin venerannassa. Susi lupasi huolehtia kaikesta mukaan tarvittavasta. Punahilkan ei tarvitsisi toimittaa paikalle kuin itsensä. Tunnistamisvaikeuksien varalta Susi ilmoitti, että kyseistä venerantaa käytti hänen lisäkseen kuusihenkinen perhe. Punahilkan pitäisi siis bongata rannalta yksinäinen susi, joka siellä Punahilkkaa jo varmasti odottelisi.

Vielä sovittiin siitäkin, että jos etukäteistuntemuksista huolimatta toisen seura ei sitten viikonlopun verran jaksaisikaan kiinnostaa, kumpi tahansa saattoi sen ilmaista ja ilman sen suurempaa dramatiikkaa erottaisiin sovussa. Yksi yö kai sentään kyettäisiin aikuisten tavoin samaa ilmaa hengittäen viettämään.

Puhelun päätyttyä oli Punahilkka aivan levollinen. Miten tuntui Sudesta huokuvan jotakin kummaa rauhaa ja mielentyyneyttä? Tuntui aivan kuin hän olisi pelkillä sanoillaan ja äänenpainoillaan hypnotisoinut Punahilkan. Levollisena kävi Punahilkka vuoteelleen ja nukahti kohta nukkuen sikeästi ja unia näkemättä aamuun asti.