Seuraavana viikonloppuna käväisin saaressa viemässä venettä. Vaikka en todennäköisesti saareen monta kertaa kesän aikana pääsisikään, oli mukava kuitenkin käydä siellä. Samalla sain haettua sieltä lipaston, jonka halusin omaan kotiini.

Olin tavattoman energinen koko viikonlopun ja sain paljon aikaan. Tuntui, että yli vuoden kestänyt saamattomuuden ja levottomuuden kausi alkaisi nyt hiljalleen hellittää. Samanlaisia tuntemuksia olin kokenut muutaman kerran aiemminkin kuluneen kevään aikana. Ajattelin, että eron jälkeinen ahdistus ja menemisen tarve oli nyt saavuttanut lakipisteensä, ja normaali, tavallinen elämä tavallisine puuhineen alkoi taas täyttää ajatuksiani. Se tuntui hyvältä. En oikein osannut selittää, mistä se johtui, mutta olo oli seesteinen ja rauhallinen. Asiat tuntuivat loksahtelevan kohdalleen sen suuremmin yrittämättä.

Jo perjantaina olit Sinä kysynyt ja varmistanut seuraavan viikonlopun tapaamisemme. Kyselit, missä sen viettäisimme. Edellisellä tapaamiskerrallamme olit jutellut ajatelleesi ostaa kanootin. Sillä olisi mukava meloskella vaikka tyttäresi kanssa. Kerroit, että minun kotipaikkani lähellä oleva kansallispuisto olisi mukava kohde kanoottiretkellekin. Olin samaa mieltä. Kanoottia ei kuitenkaan vielä ollut käytettävissä, mutta kansallispuistoon voisi toki tehdä retken ilman kanoottiakin. Niinpä kysyinkin, mitä ajattelit retkestä kyseiseen puistoon, jos säät sen sallisivat. Viestini loppuun lisäsin huomautuksen, että toisaalta kyllä kiireetön lemmiskelyviikonloppukin olisi aivan ihana.

Ehdotukseni sai Sinulta varauksettoman kannatuksen. Sinusta se sivuutti kaiken muun. Aloit jo suunnitella, miten sitten viikonloppumme toteuttaisimme, ja lupasit tilata ilmojenhaltijalta koleaa säätä, kovia tuulia ja sadetta. Kansallispuistokäynnit saisivat odottaa. Nyt tuntui olevan runsaasti paljon mielenkiintoisempaa tekemistä.

Minä jatkoin fantasiaa ja sanoin, että voisimmehan keksiä aivan omat susipolut ja erämaavaellukset. Sen verran varmaan oli vielä tutkimattomia maastoja meissä kumpaisessakin. Sinä heittäydyit suorastaan runolliseksi ja sanoit, että niissä maastoissa voisit viipyä ikuisuuden etkä sittenkään tarpeeksesi saisi. Ja minä ajattelin mielessäni, että kaikki kuulosti paremmalta kuin hyvältä. Mutta viikko pitäisi vielä jaksaa kärvistellä erossa toisistamme. Miten ihmeessä sen ajan saisi kulumaan?