Lauantaiaamunakaan en voinu pitkään venyä sängyssä. V oli tulossa päivähoitoon, ku tyttö ja PY lähti isolle kirkolle. Niillä oli sinne asioita ja sitte ne meni lentokentälle vastaan yhtä niijen yhteistä ystävää, joka tuli Ranskanmaalta asti kanatalon elämää ihimettelemään.

Niillä oli meininki tulla lentokentältä suoraa yhteen toiseen paikkaan. Siellä taas rillattas kalaa ja syötäs muutenki hyvin. Yöllä mentäs vielä lohia narraamaan, ku se oli ranskalaispojille ihan outoa ja eksoottista hommaa.

Kanatalosta tuli laatikollinen ruokaa. Oli salaattia, perunoita, mangoldia, papuja, porkkanoita ja herneitä. Juomiseks oli ite tehtyä limonaatia ja olutta. Munia ne ei ollu muistanu ottaa mukaan, vaikka niitäki ois kuulemma kaapissa ollu.

Me jäätiin V: n kans kotiin ja kanankasvattajat lähti ajelemaan isolle kirkolle. Meki siitä iltapäivällä pakattiin ruuat autoon ja huristeltiin kohti etelää. Ilima oli taas hyvä. Ei mitään hellettä, mutta muuten hyvä eikä onneks satanu

Paikan päällä mää alon laitella vihanneksia keittokuntoon. Siinä vierähti toinenki tovi, ku mää ne huuhtelin ja puhistin ja pesin vielä perunat ja porkkanat. Tytön piti laittaa viestiä, ku ne on lähössä isolta kirkolta ajelemaan takasi päin.

Kello riensi eteenpäin eikä mitään kuulunu. Mää kyselemään, ku aattelin, että jotaki on sattunu. Kohta tuli viesti, että noin tunti sitte oli jo tekstaria lennätetty bittiavaruuteen. Eipä vaan ollu ikään mun kännykkääni se viesti eksyny.

Mulle tuli kiire. Kaikki levyt äkkiä päälle ja kattilat kiehumaan. Miten ne nopeimmatki levyt tuntu olevan ku etanoita, ku olis pitäny asioitten joutua. Kaikki kumminki valamistu aikanaan. Vieraat tuli ja ruuatki oli kohta valamiita.

Kyllä oli meillä taas herkut käsillä siinä pöyvässä. Ja ku melekeen kaikki oli oman maan tuotantoa, niin kyllä niitä kelepas maistella. Rillattu kirjolohi meinas taas viijä kielen mennessään, ja mun tekemä mangoldihöystö sai oikeen erikoiskehuja PY: ltä. Maistu se kyllä muilleki. Ruuan jäläkeen keitettiin vielä kahavit, ja nuoriväki alako pelata jotaki uutta lautapeliä, jonka PY oli ostanu isolta kirkolta.

Sitte alakoki olla jo puoliyö. Me lähettiin kalaan. Luvat oli hankittu ja virvelit viritetty. Ilima oli lepponen, ku käveltiin kalastuspaikalle. Alakuun meinas siimat vähä takuta ja jäähä kiinni niin pohojaan ku toisten kalastajien onkiinki. Mutta sitte se alako vähin erin sujua. Yhtään kalaa ei tullu, mutta ei niitä kyllä tuntunu tulevan muillekaan. Kokemus oli kyllä varmasti hieno ja eksoottinen patonginpurijoille.

Pyhäaamuna ois uni maittanu varmaan joka iikalle, mutta mää ajon sakin armoa tuntemata ylös. Mun piti nimittäin lähteä jo hyvissä ajon hakemaan romppeita kirpparilta. Myyntiaika oli lopussa ja pöytä piti tyhyjentää. Mää laittelin oikeen kunnon brunssin aamupalaks, niin että sillä pärijäis pitkälle iltapäivään. Syönnin jäläkeen toiset jäi pelaamaan sitä uutta peliä, ku mää lähin.

Mää lähin sitte vielä illansuussa kesäteatteriin. Pikkusen meinas vettä ripsiä, mutta mulla oli sajeviitta matkassa, niin ettei se pikkusaje mitään haitannu. Hyvä oli taas esitys tälläki kertaa. Emmää oikeen huonoissa esityksissä oo ollukaan koko kesänä. Ja vielähän niitä on muutama jälellä.