Uhkausviestikommentti, johon jo eilen viitattiin, tuli kyseiseen postaukseen parin päivän viiveellä, joten kärpänen ennätti surista ja pöristä parin postauksen verran aiheuttamatta sen suurempaa liikettä juuri muualla kuin tilastoissa. Kun vihjaileva kommentti sitten eräänä aamuna oli ilmestynyt kärpäsen blogiin, sai se aikaan sen, että kommentoijaa muistettiin aivan omalla postauksella, ja hän pääsi itsekin loistamaan kyseenalaisessa valossa hetken aikaa.

Koska kysymys oli osoitettu suoraan kommentoijalle, odotettiin siihen tietysti vastausta. Sellainen tulikin kommentin muodossa. Siinä kommentoija aloitti lavean selityksen siitä, miksi hän oli katsonut aiheelliseksi julkaista kyseenalaisen kommentin kärpäsen blogissa.

Asioista piti keskustella, ja kaikkien oli hyvä miettiä, millaisia virtuaalisia jälkiä peräänsä jätti. Mitään vihjailua, että kärpäsen kynällä olisi jotakin tekemistä kommentin kanssa, ei kannanotto sisältänyt. Sitä vakuutettiin moneen kertaan, jopa niin moneen, että asia alkoi vaikuttaa jo aivan päinvastaiselta.

Kommentti oli kommentoijan mukaan laitettu ”vain tiedoksi, millaista törkyä voi saada netistä…”. Ja aivan kuin asia sillä olisi paremmaksi tai hyväksyttävämmäksi muuttunut, kertoi kommentoija levittäneensä mokomaa soopaa muuallekin.
Vielä tuli laveasanaista selitystä kommentoijan omasta kirjoittamisesta ja sen mahdollisesti aiheuttamista reaktioista. Työnsäkin kommentoija sai vedettyä asiaan mukaan. Kaikkia kehotettiin uudemman kerran miettimään, millaisia asioita netistä löytää. Varmaan löytääkin, jos oikein hakemalla hakee (kärpäsen huom!).

Lopuksi ties monennenko kerran tuli vakuutteluja, että kärpäsen blogilla ei kommentoija uskonut olevan mitään tekoa ko. viestin kanssa. Edes kukaan sen blogia lukeva ei enää ollut epäiltyjen listalla. Julkinen anteeksipyyntö tuhannella kerrottuna, jos teksti oli ollut vihjailevaa.

Asia ei kuitenkaan vielä ollut aivan selvä. Kommenttina kirjoitetun uhkausviestin lopussa oli muutaman rivin lisäys koirankarvoineen ja pipareineen, jota ei löytynyt siitä kommentista, joka oli laitettu ”esimerkiksi” erääseen toiseen blogiin. Tähänkin asiaan saatiin tarkennus. Lisäys oli tarkoitettu humoristiseksi vastaukseksi edellä kommentoineen herrahenkilön kommenttiin.

Näin varmaan olikin, mutta väärinkäsitysten välttämiseksi olisi kohteen kai voinut selkeästi ilmoittaa. Nyt muutaman rivivälin ja katkoviivan olisi muille lukijoille pitänyt kertoa, että tässä puhuttiinkin jo kokonaan toisesta asiasta ja eri ihmiselle.

Vielä saatiin jonkinlainen selitys kärpäsen ihmettelyyn, miksei ko. uhkausta ollut laitettu eteenpäin tutkittavaksi, vaan sitä leviteltiin ympäri blogimaailmaa toisten blogien kautta. Tarkoituksen katsottiin tässäkin tapauksessa lähes pyhittävän keinot. Lukijan vastuulle tuntui jäävän se, miten asiat ymmärsi.