Tuon pienen lentoradalta poikkeamisen jälkeen palaa Kärpänen taas ruotuun eli RR: n postaukseen. Siinä RR kertoo, millaisia harjoituksia ohjelmassa oli käytetty. Ensimmäinen niistä oli hänelle itselleenkin tuttu ja hyvin usein helpotusta tuottanut. Kun hengitteli syvään ja keskittyneesti, verenkierto parani, paha olo kaikkosi ainakin hetkeksi ja jaksoi taas katsella tulevaisuuteen hiukan kirkkaammin katsein.

Oli RR: lla toinenkin keino, jonka nimeen hän vannoi. Se oli eräs yleisesti tunnettu purkista otettava pilleri. Sitä kun nautti säännöllisesti ja riittävän isoja annoksia, niin johan hävisivät kivut ja kolotukset taivaan tuuliin. Mutta nyt halusi RR tietää, millaisia keinoja ja kikkoja muilla lukijoilla oli. Tietoa kehiin kaikkien iloksi ja ehkä hyödyksikin, ystävät kalliit!

Koska postaus oli laitettu esille melko myöhään illalla, tuli ensimmäinen kommentti siihen vasta seuraavana aamuna. Aamukahviako nauttiessaan oli TiHe ensimmäisenä asialla. Myös hän oli samaa mieltä oikeasta hengitystavasta. Sehän kuului jo vanhojen itämaisten rentoutusmistapojen ja mielenhallinnan keinovalikoimiin.

TiHe: llä oli ehdottaa myös sopivaa, asiaan liittyvää kirjallisuutta. Kirjasessa, jota hän suositteli, oli peräti satakunta helppoa ja toimivaa ohjetta, joilla saattoi yrittää tavoitella niin mielen kuin kehonkin hallintaa ja rentoutumista. Omana pikkuvinkkinään TiHe mainitsi jostain lukeneensa, että ihminen pystyy aistimaan kerralla vain sen vaivan, joka aiheuttaa eniten kipua. Siispä selkä- tai pääkipuisen kannatti nirhaista vaikka sormensa verille, jolloin siitä aiheutunut äkillinen, kova kipu hetkeksi sai unohtamaan muut kolotukset.

RR kiitti TiHe: ä tämän ohjeista ja vinkeistä. Lukuisten ohjeitten lukeminen vain otti liikaa voimille, kun näkökyky heikkeni päivästä toiseen, ja erilaisten apuvälineidenkin käyttäminen aiheutti pahoinvointia. Kaikesta huolimatta aikoi RR mainittuun opukseen jollakin tavalla tutustua.

TKO: n ensimmäinen ohje oli varsin konkreettinen. Eräs etelän hedelmä päivittäin nautittuna oli hyvä apu. Sitten mainittiin liikunta ja muiden ihmisten seura, vaikka virtuaalinenkin. Kaikki tuo toi virkistystä elämään. Mielenrauhansa kun vielä kykenisi säilyttämään, niin hyvä olisi. Säätietojakin TKO jakoi. Talvi kiristi otettaan kovalla kädellä tuolla päin Suomea.

RR oli koko lailla samaa mieltä TKO: n kanssa em asioista. Liikkumalla, oikein syömällä ja ihmiskontakteista nauttimalla oli pilvinenkin päivä kirkas ja aurinkoinen. RR: n seutukunnilla se oli sitä tällä hetkellä oikeastikin. Lyhyt talvinen päivä alkoi kuitenkin jo kääntyä iltapuolelle, ja aurinko oli laskemassa. Mukavat pakkaslukemat olivat myös noilla seuduilla.

Illan alkaessa hämärtyä löntysti saalistusretkilleen ja samalla kommentoimaan myös KHÄ. Hän luetteli pitkän rimpsun keinoja, joista itse sai apua selviytyä päivästä toiseen. Siihen mahtuivat niin liikunta kuin purkista napsittavat vitamiinit, ihmiskontaktit, kaikenlainen tuhlailu, kirjoittelu, lemmikit jne. Litanian loppuun oli taas paiskattu kysymysmerkki, joten pitkästä ja hienosta luettelosta huolimatta jäi ainakin Kärpäselle sellainen tunne, ettei KHÄ itsekään ollut täysin varma luettelemiensa asioiden tehosta.

Mutta oli KHÄ: llä sentään tarjota aivan konkreettinen harjoitus, jonka saattoi tehdä vaikka omalla kotisohvallaan, ja johon ei mitään ylimääräistä rekvisiittaa tarvittu. Silmät vain kiinni ja mielikuvittelun siivin aistit avoimina kohti täydellistä mielenrauhaa ja rentoutumista. Harjoituksen jälkeen pitäisi näyttää siltä kuin ikkunat olisi pesty, ja kaikki värit siitä syystä kirkastuneet (Kärpäsen huom!).

RR: aa alkoi jo aivan hengästyttää KHÄ: n luettelointi. Harjoitus vaikutti mukavalta, kokeilla sitä piti jossakin vaiheessa. Lisäksi RR kertoi, että myös perinteinen lääketiede valjastettiin nyt palvelemaan hänen hyvinvointiaan. Tässä kohta puoliin kauniina pakkaspäivänä tälläytyisi RR liikkeelle hakemaan vaivoihinsa helpotusta ensin terveyskeskuksesta ja sitten vielä ilmaisesta etuvarustuksen röntgenkuvauksesta.

VL oli sitä mieltä, että nauru pidentää ikää. Hän oli äskettäin lukenut vitsin, jonka nyt kommentissaan kertoi muillekin. Vitsi sopi sekä ajankohtaan että postaajaan, joka asian kyllä noteerasi, mutta ei siitä loukkaantunut. Hyvähän se vain oli, jos vaikka tietyllä seutukunnalla asuminen kirvoitti hymyn muidenkin huulille.

Viimeisen kommentin RR: n postaukseen kirjoitti PUPK. Hän aloitti ihmettelemällä, miten kauan siitä olikaan, kun hän viimeksi oli lintukodossa pyörähdellyt pyrstösulkiaan sukien. Äkkiseltään olisi tuosta lausahduksesta voinut saada vaikutelman, että edellisestä vierailusta olisi kulunut jo vaikkapa useampi viikko tai peräti kuunkiertämä. Kärpäsellä on kuitenkin sellainen kutina karvaisen päänsä sisällä, ettei vierailusta mitään mahdottomia aikoja ole.

Asia on siis tarkistettava. Tarkennuksessa selviää, että PUPK on kommentoinut edellisen kerran kuolleen kuun loppupuolella, joten ei aikaa edellisestä kerrasta ole kulunut kahta viikkoakaan. Niin sitä saattaa itse kukin väärin muistaa. Tietenkin, jos muistelee PUPK: n aiempaa postaus- ja kommentointi-innokkuutta, niin on toki myönnettävä, että harvoin hän entiseen verrattuna sivustolla pyörähteli.

Myös PUPK: lla oli monta keinoa, jolla murhemielen sai karkotettua ainakin hetkeksi. Ensimmäisenä hän mainitsi nauramisen. Jos ei se aivan itsestään irronnut, niin aamutuimaan peilin edessä tehdyt naaman ”voimisteluliikkeet” auttoivat varmasti. Myös luonto rauhoitti ja antoi hyvän mielen. Eläinten kanssa meren rannalla ja metsässä samoilu oli hyvä keino rauhoittumiseen.