Kärpänen aloittaa lukemisen. Vähän aikaa luettuaan se hieroo suuria verkkosilmiään, sillä se ei mitenkään tahdo saada selvää kirjoituksesta, ja aloittaa lukemisen alusta. Mutta ei, silmien hieromisesta ei ole ollut mitään apua.

Teksti, jota se yrittää tavailla, on edelleen varsinaista siansaksaa. Ajatusta siinä kyllä taitaa olla, mutta kirjoitus on niin täynnä virheitä, että pikkutarkkaa kärpästä aivan hirvittää. Miten kukaan voi päästää virtuaalikynästään noin virheitä täynnä olevaa tekstiä? se kysyy vähän moittivasti itsekseen ja aloittaa lukemisen taas alusta.

Päästyään vaivalloisesti ja hikeä matalalta otsaltaan pyyhkien viimein kommentin loppuun sille välähtää. Ahaa! Kyseessä onkin se änkyräanonyymi, yksinäinen tuulimyllyjä vastaan taistelija, joka suhtautui enemmän kuin skeptisesti plagioijan anteeksipyyntöön. Onhan tämä tunnistusmerkiksi laittanut loppuun vielä nimikirjaimetkin, joten erehtymisen mahdollisuutta ei ole.

Anonyymi aloittaa kommenttinsa selittämällä, miksi anonyyminä esiintyy. Ei ole kuulemma tämän yhteisön jäsen, joten kukaan häntä tuskin tuntisi, vaikka millaisen nimimerkin laittaisi. Lisäksi leikkii anonyymi vielä vaatimatontakin kertomalla olevansa henkilönä niin mitätön, että kukaan tuskin on kiinnostunut hänen oikeasta nimestään.

Haa! ajattelee silloin kärpänen. Anonyymi taisi heittää apajalle syötin kokeillakseen kuinka moni siihen tarttuu. Totta kai jokaista tuollaisen lausahduksen jälkeen kiinnostaa tietää, kuka tuon nimimerkin taakse kätkeytyy.

Toisaalta se taas on melkoista hakuammuntaa. Jos ko. anonyymi ainoastaan kommentoi silloin tällöin satunnaisesti joitakin kirjoituksia, mutta ei kirjoita esimerkiksi omaa blogia, niin mitäpä mielenkiintoista hänessä silloin voisi olla ja miten hänen jäljilleen voisi päästä?

Sitten anonyymi jatkaa eteenpäin järkähtämättä kuin valtamerilaiva. Hän huomauttaa, että tosiasiat eivät muuksi muutu sillä, sanooko ne oman nimensä vai nimimerkin alla. Totta! huudahtaa kärpänen itsekseen. Ja vauhti sen kuin kasvaa.

Seuraavaksi anonyymi ”selkeällä” ja ”omintakeisella” tyylillään kertoo huomanneensa, että jos joku uskaltaa uida vastavirtaan ja vieläpä kovasti vettä roiskuttaen, tuomitaan hänet oikopäätä nipottajaksi, huonokäytöksiseksi, katkeraksi erakoksi, joka ei muuta halua kuin pilata toisten yksimielisyyden ja ilon. Siitä huolimatta tämä anonyymi ei kuitenkaan alennu kumartelemaan joka puolelle, sillä hän ei halua joutua tilanteeseen, johon sellainen väistämättä johtaa: joka puolella nähdään silloin hänen takalistonsakin!

Sitten anonyymi osoittaa suoran kysymyksen henkilölle, joka ”pitää” anonyymiä mahtavana, pelkkää kuuluisuutta kalastelevana kirjoittajana. Mistä henkilö tällaisen käsityksen on saanut? Pelkän kommentin perusteellako? Selvennykseksi anonyymi kertoo, ellei se vielä kaikille ole tullut selväksi, ettei pidä itseään kovinkaan kummoisena kirjoittajana. Hän ei kannanotoillaan juokse kuuluisuuden ja maineen perässä. Häntä kiinnostaa ainoastaan totuus ja oikeuden voittaminen.

Vielä anonyymi ihmettelee, miksi yhteisössä hyssytellään jayritetään  peitellä ja vähätellä selviä rikkomuksia. Eikö kaikkien etu olisi, että väärinkäytökset saataisiin loppumaan? Yrittämälä sulkea totuudenpuhujilta suut lankeaa yhteisö kohtsillään itse kaivamaansa kuoppaan.

Huh, huh! Olipa siinä tulta ja tulikiveä! Vaikka kärpänen on aivan sivullinen, tuntui siitä kommenttia lukiessaan, että sekin joutui välillä väistelemään terävimpiä nuolia. Muuten on kärpänen kyllä suurimmasta osasta samaa mieltä. Jos vielä pystyisi anonyymi ritarinrääpäle oikeinkirjoitustaan kehittämään, niin hyvä tulisi.

Kärpänen nuuhkii ympärilleen. Ei kai kommentin lopussa vain leiju lievä miestä/naista väkevämmän haju? Jos leijuu, niin siitä kärpänen kyllä heristää ritarinrääpäleelle kuvitteellista sormeaan. Kyllä pitäisi pystyä selvin päin sanomaan se, minkä sanoo. Sillä tavoin säilyisi uskottavuuskin paremmin.