Vähältä piti, ettei koko autonhakureissu siltä illalta peruuntunut: niin huumaantuivat Susi ja Punahilkka taas toisistaan. Punahilkkakin unohti vallan, että päätä oli koskaan särkenytkään tai yhtäkään lihasta oli pahasti pakottanut. Suden suukot ja hyväilyt olivat kuin mannaa ja hunajaa ja välillä vaahterasiirappiakin hänen sielulleen ja keholleen, ja itsekin hän taas antautui niin tunteittensa kuin viettiensäkin valtaan siinä Suden sylissä hellittävänä ollessaan. Pois unohtuivat kaikki kauhunhetket kuohuvassa aallokossa, pois pyyhkäistiin myös kaikki kivut ja vaivat, ja Punahilkka eli, nautti ja hehkui kuin aamukasteinen ruusu lämpimässä kesäyössä.

Punahilkka lähtöä lopulta ehdotti, ja niin päästiin matkaan. Susi ja Punahilkka ajelivat hiljalleen pitkin nyt jo yöksi rauhoittuneita teitä. Meren rannassa Punahilkka siirtyi omaan autoonsa, ja Susi halusi vielä varmistaa, että hän pääsisi turvallisesti kotiin. Niinpä hän ajeli Punahilkan perässä takaisin, ja kuinka ollakaan totesi yön kuluneen jo niin pitkälle, ettei enää kannattanut lähteä omaan pesään yöpymään. Punahilkalla ei tietenkään ollut mitään sitä vastaan, että Susi jäi yöksi, päinvastoin. Herääminen aamulla Suden lämpimästä sylistä oli yksi parhaita elämän iloja ja nautintoja.

Siinä aamuyön tunteina Susi otti puheeksi tulevan viikonlopun. Haluaisiko Punahilkka mahdollisesti viettää sen Suden seurassa? Entä oliko hänellä toivomuksia, miten ja missä se vietettäisiin? Sudella oli kyllä tarjolla montakin vaihtoehtoa viikonlopun varalle, jos ne vain Punahilkkaa miellyttäisivät.

Monista Suden esittämistä vaihtoehdoista Punahilkka sitten valitsi ooppera- ja teatteriviikonlopun Tallinnassa. Hän oli jo pitkään itsekin sellaista suunnitellut, ja nyt kun tilaisuus tuli, niin tietysti Punahilkka siihen oitis tarttui.
Aamulla ennen lähtöään Susi taas sanoi ilmoittavansa puoleen viikkoon mennessä viikonlopun tarkemmasta ohjelmasta. Punahilkka ei asiaa juurikaan ajatellut. Yön kiihkeistä lemmenleikeistä väsyneenä hän nukahti tyytyväisenä ja tyydytettynä autuaaseen uneen.

Niin kuluivat taas päivät Punahilkan vielä nuollessa haavojaan ja odotellessa, mihin suuntaan suhde alkaisi kehittyä.  Kaikki merkit viittasivat siihen, että ei ainakaan huonompaan suuntaan. Puhelimessa puhuttiin useita kertoja päivien aikana, tekstareita ja s-postiakin vaihdeltiin tiuhaan tahtiin.

Susi kyseli Punahilkan vointia haluten vakuuttua tämän varmasti olevan jo siinä kunnossa, että Tallinnan viikonloppu voitaisiin toteuttaa. Punahilkka vakuutteli voivansa erinomaisesti. Lihakset olivat vielä hiukan hellät, mutta Suden lämpimässä ja taitavassa käsittelyssä nekin varmasti ennen pitkää vertyisivät. Ja olihan hotellissa mahdollisuus päästä ties millaiseen hoitoon ja hierontaan, yrttikylvyistä ja höyrysaunasta puhumattakaan.

Keskiviikkona Susi sitten soitti ja kertoi varanneensa liput sekä teatteriin että oopperaan tulevaksi viikonlopuksi. Huone, oikeastaan sviitti, oli varattu Tallinnan keskustassa sijaitsevasta uudehkosta kylpylähotellista.
Punahilkka kyseli, mikä mahtoi olla hänen osuutensa kustannuksista, sillä ei hän aikonut pelkkä Suden siipeilijä olla, vaan oli valmis osallistumaan kustannuksiin, kun nyt kerran ihan kulttuuripitoinen kylpyläreissu naapurimaahan tehtäisiin.

Susi ei ottanut kuuleviin korviinsa Punahilkan puheita mistään maksamisista. Hän oli Punahilkan kutsunut kanssaan viikonlopun viettoon ja hän myös huolehtisi kustannuksista. Ei auttanut, vaikka Punahilkka kuinka perusteli, ettei halunnut joutua kiitollisuuden velkaan, vaan mieluusti ja tasa-arvon nimissä hoitaisi oman osuutensa.
Susi käski Punahilkan unohtaa moiset haihatukset ja nauttia ainoastaan kaikesta, mitä tarjolla oli, Susi mukaan lukien. Sanoi kyllä huomanneensa, että siitä lajista ei Punahilkka kyllikseen näyttänyt saavan, vaan joi elämän maljasta täysin ja kokonaisin siemauksin mitään pelkäämättä, mitään häpeämättä, omasta naiseudestaan nauttien.

Kun Punahilkka sitten kysyi, mihin aikaan laiva perjantaina satamasta lähtisi, ja tulisiko hän omin neuvoin satamaan, vai yhdessä Suden kanssako mentäisiin, vastasi Susi, ettei Punahilkan sellaisista tarvitsisi huolehtia. Hän ilmestyisi perjantaina noin kello 14 Punahilkkaa hakemaan. Silloin pitäisi olla valmis lähtöön. Punahilkka lupasi olla valmiina ja alkoi suunnitella, mitä matkalle mukaan ottaisi. Jotain vähän parempaa pitäisi kait olla, kun kerran oopperaan ja teatteriin oltiin menossa.

Punahilkka pakkasi pikkukoriinsa, siis laukkuunsa, vähän sitä sun tätä. Juhlavaatteet kulttuuria varten, mukavat ja rennot vaatteet kaupungilla kiertelyä varten. Pitkiä iltapukuja ei hän koriinsa tunkenut; ei hän sellaisia edes omistanut, vaan minihameet, avokaulaiset puserot ja tiukat farkut sekä jokuset korkokengät olivat hänen matkavarusteenaan. Kori ei paljoa painanut: Punahilkka oli sitä mieltä, että mallin töihin eli kymmenen minuutin välein vaatteita vaihtamaan ei hän Tallinnaan ollut lähdössä. Suden kanssa keksittäisiin varmasti mukavampaakin tekemistä, ja tähänastisen kokemuksen perusteella ne tekemiset olivat sujuneet sitä paremmin, mitä vähemmän oli vaatteitten kanssa pitänyt tuhrata.