Erään tällaisen muunnettua totuutta puhuvan suden tapasi Punahilkka pimeinä talvikuukausina, kun Susimetsässä oli tavallista hiljaisempaa. Profiilin perusteella susi vaikutti varsin potentiaaliselta tapaukselta. Ikä oli sopiva, 54 kynttilää sanoi susi seuraavaksi kakustaan sammuksiin puhaltavansa. Ei se Punahilkan mielestä paha ikä ollut, jos sudella turkki oli kuosissa ja suonissa virtasi veri kuumana ja kiihkeänä. Suden kotimetsäkin oli samalla paikkakunnalla, jossa Punahilkka sipsutteli ja jopa ammatti oli samalta alalta kuin Punahilkalla, jota seikkaa Punahilkka nyt ei kylläkään pelkkänä plussana pitänyt.
 
Jos vaikutti suden profiili mukavalta, niin sitä olivat myös ne viestit, joita susi Punahilkan postilaatikkoon lähetteli. Suden luotettavuuden tuntua lisäsi entisestään se, että heti kohta antoi susi oman työsähköpostiosoitteensa Punahilkan käyttöön. Sen avulla sai Punahilkka vaivatta sudesta selville yhtä jos toistakin jo etukäteen, vaikkei hän tavallisesti tällaisiin salapoliisin tehtäviin ryhtynytkään mahdollisia susikandidaatteja tutkaillessaan. Mutta kun suden nimen ja työpaikan tiesi, niin samallapa tuota otti selvää vähän muustakin. Kaikin puolin kunnolliselta vaikutti tämä susi, ja Punahilkka ehdottikin kohta lähempää kontaktia puhelimen avulla.
 
Viestinvaihto alkoi perjantaina, ja Punahilkka hiukan ihmetteli, kun ei sudesta koko viikonloppuna mitään kuulunut. Myöhemmin selvisi, että koska susi oli vastikään muuttanut, ei hänellä ollut vielä toimivaa nettiyhteyttä, ja siksi täytyi hänen vastailla Punahilkan viesteihin työpaikaltaan, missä hän ei tietenkään viikonloppuaan viettänyt. No, talvi oli pitkä, kyllä tässä aikaa olisi, tuumiskeli Punahilkka ja naputteli taas uusia viestejä suden suuntaan.
 
Heti maanantaina olikin Punahilkalla postia laatikossaan. Susi oli laittanut puhelinnumeronsakin, joten ei muuta kuin soittelemaan. Punahilkka ehti taas ensimmäisenä. Puhelu ei pitkä ollut, mutta siinä sovittiin, että tavattaisiin heti seuraavana päivänä Punahilkan kantakahvilassa. Punahilkka kertoi, että hänet tunnistaisi siitä, että jotain punaista päällä olisi. Sivumennen sanottuna punaista taisi olla kaikki muu paitsi hattu, joka oli musta.
 
Punahilkka mainitsi sudelle, että oli hänellä punainenkin hattu olemassa, mutta musta pillerirasia sopi hänelle paremmin. Siihen susi, että musta pillerirasia oli hyvä valinta: Punahilkka oli tyylikäs ja ihanan punahilkkamainen punaisessa asussaan, jota musta hattu sopivasti täydensi. Punainen hattu olisi ollut jo liiallista, vähän yliampuvaa.
 
Hmm… tuumiskeli Punahilkka mielessään. Tällä sudellahan taisi olla silmää naiskauneudelle ja tyylikkyydelle ja vielä kyky tuoda se esiin niin, että Punahilkan sisällä oikein läikähti. Susi alkoi Punahilkan silmissä vaikuttaa entistä kiinnostavammalta. Mutta mikä sitten meni pieleen, sillä niinhän tässäkin lopulta kävi. Sen voinee kertoa jo tässä vaiheessa.