Kevät alkoi hiljalleen tehdä tuloaan blogikansankin mieliin. Se rupesi näkymään siinä, että sivuilta ei enää tikulla kaivelemallakaan tahtonut löytyä kiinnostavaa luettavaa. Vanhoja konkareita oli jäänyt pois, ja uudet tulokkaat toimivat tietysti sen tyylin mukaisesti, joka sivuilla näytti olevan vallitseva.

Miitinkiä järjesteltiin kuumeisella kiireellä, ja kohta alkoi taas unohtua se, että oli sovittu miitinkimerkintöjen varustamisesta selvällä sisältövihjeellä. Niinpä joskus erehtyi aukaisemaan jonkin blogin uuden toivossa, kun otsikko ei mitenkään antanut ymmärtää, että mainoshan siellä takana oli. No, lukemiseen, ainakaan kovin perinpohjaiseen saati sitten kommentointiin ei kukaan kuitenkaan pakottanut, joten tuollaiset erehdykset sai laittaa omaan piikkiinsä.

Aiemmin jo mainittiin muutamista ”romansseista”, joita blogikansan kesken syttyi. Yleensä ne olivat lyhyehköjä, eivätkä muut niistä edes välttämättä tienneet, elleivät sitten aivan sattumalta saaneet vihiä jostakin. Mutta olipa sellaisiakin pariskuntia, jotka julkaisivat seurustelunsa kaikelle kansalle blogiensa välityksellä.

Mikäpä siinä, kukin tyylillään, mutta oudolta tuntui joskus se, että kun suhde sitten syystä tai toisesta tuli tiensä päähän, alettiin sitä revitellä julkisesti omissa blogeissa yleensä toista osapuolta vähemmän mairittelevaa sävyyn. Kiusalliseksi asian myös sivullisille teki se, että kaikki tiesivät, keistä oli kyse lähes nimeä, ammattia, asuinpaikkaa kuin ulkonäköäkin myöten.

No, eihän taaskaan olisi ollut pakko lukea, miten sivuilla riideltiin, mutta kukapa sitä nyt noin herkullista ja mehevää aihetta olisi pystynyt sivuuttamaan. Saihan siinä taas tuntea itsensä kukaties vähän muita, ainakin kyseisiä riitelijöitä paremmaksi, kun ei sentään noin alas ollut vajonnut. Niin että kun riitely sitten aikanaan loppui, tunsi ihan pikkuista pettymystä siitä, että jokapäiväistä olenpas minä sentään hyvä ja erinomainen ihminen -leipäänsä ei enää näiltä sivuilta löytänytkään, vaan se oli etsittävä jostakin muualta.

Kaikki eivät sentään malttaneet pitää lusikkaansa erossa näistäkään sopista, vaan monenlaisin ohjein, neuvoin, vetoomuksin ottivat kantaa tapahtuneeseen. Sillä niinhän se on, että sivulliset tietävät kaiken yleensä aina paremmin kuin asianosaiset…