Nyt ei Punahilkka tarkalleen muista, mitä asiaa savulohisudella oli. Tuskin mitään kovin merkittävää, kun puhelimessa oli sentään viimeisen vuorokauden aikana puhuttu jo useampaan otteeseen. Jotenkin asiat vain ajautuivat törmäyskurssille, ja Punahilkka muistaa hyvin, miten kipakoita vastauksia Sudelle antoi kävellessään siinä edestakaisin kaupan edessä odottaen puhelun loppumista.
 
Susi oli jostain syystä alkanut epäillä sovitun tapaamisen kannattavuutta. Ei Punahilkallakaan olisi mitään sitä vastaan ollut, vaikka hyvästit olisi heitetty siinä paikassa, mutta hän se ei ainakaan olisi, joka ensimmäisenä sovitut asiat peruisi. Mutta sitten puhe kääntyi Suden mustasukkaisiin piirteisiin. Tietenkään ei Susi tunnustanut itsessään mitään sellaista olevan.
 
Punahilkka nyt kuitenkin oli kokenut, että Susi häntä mustasukkaisena vahti, eikä hän pitänyt siitä. Punahilkka ilmoitti suorin sanoin, että jos hän jossakin susikandidaatissa huomasi hiukankin samoja piirteitä kuin entisessä aviosudessaan, potkaisi hän korkokengällään sellaisen suden ulos elämästään ennen kuin susi itse sitä huomasikaan.
 
Jotenkin saatiin puhelu loppumaan, mutta missään miellyttävissä tunnelmissa se ei tapahtunut. Punahilkka käväisi kaupassa ja lähti sitten kotiin. Samana iltana ei Susi enää Punahilkkaa lähestynyt, vaan kumpainenkin nautti savulohensa tai mitä nyt sitten nauttikaan omassa ylhäisessä yksinäisyydessään.
 
Sunnuntaiaamuna Punahilkka nautiskeli vielä vuoteen miellyttävästä lämmöstä, kun puhelin taas soi. Taas oli savulohisusi tullut synnintuntoon ja pyyteli anteeksi eilisiä puheitaan. Nyt oli Punahilkka kuitenkin saanut tarpeekseen soutamisesta ja huopaamisesta. Hän ilmoitti tulleensa siihen tulokseen, että heidän kahden tuskin kannatti tavata. Sen verran oli nyt yhteyttä pidetty puhelimitse, että Punahilkka oli päätynyt tähän ratkaisuun. Savulohisusi ei kiinnostanut häntä riittävästi. Ajan tuhlausta oli puolin ja toisin enää jatkaa yhteydenpitoa.
 
Tästä ilmoituksesta ei susi kuitenkaan ilahtunut. Punahilkka kuitenkin piti päänsä ja lopetti puhelun. Jotta asia varmasti tulisi Sudelle selväksi, lähetti hän varmemmaksi vakuudeksi vielä tekstiviestin, jossa kirjallisesti ilmoitti saman asian.
 
Jos luuli Punahilkka asian olevan näin yksinkertainen, niin pahastipa erehtyi. Ei kulunut kauaakaan, kun Punahilkan kännykkä kilahti ilmoittaen saapuneesta viestistä. Viesti oli savulohisudelta, joka lyhyesti ja ytimekkäästi, herrasmiesmäiseen tyyliin ilmoitti Punahilkalle: ”Miekin vedän käteen…”