Mukavan kesäsessä säässä saavat Untot ja Untamot tänään kahavitella nimipäiviään.

Unto on suomalainen miehen nimi, joka on muunnos nimestä Untamo. Nimi on Suomessa annettu vuoden 2009 mennessä 11 973 miehelle ja alle viidelle naiselle.

Untamo on suomalainen miehen nimi ja esiintyy myös sukunimenä. Nimi on annettu 1900-luvun alusta vuoden 2009 loppuun mennessä 4040 suomalaiselle miehelle ja alle viidelle naiselle. Untamon lyhyempi ja todennäköisesti alkuperäisempi muoto on Unto. Nimeä arvellaan alkuperältään germaaniseksi. Nimi lienee lainattu jo esihistoriallisena aikana, jolloin oli olemassa germaaninen nimi Undo. Untamon nimi tunnetaan jo kansantarinoista ja Kalevalaisesta runoudesta, jossa hän on toisaalta uudisasukas, toisaalta karjalaisen Kalervon (eli Kalevan) suvun vihollinen. Untamo tai sitä muistuttava nimi on ilmeisesti taustalla myös eräissä läntisen Suomen paikannimissä. Näistä paikoista osa on ollut aiemmin, jo esihistoriallisena aikana merkittäviä asutuskeskuksia, mutta sittemmin ne ovat syrjäytyneet. Tunnetuin lienee Untamala.

Untamo oli myös jatkosodan aikaisen jalkaväkirykmentti 8:n II pataljoonan peitenimi (ks. Jalkaväkirykmentti 8 (jatkosota)).

Mahtaako kaikki ihimiset olla mökeillään, kun täälläki seuvulla tuntuu olevan niin hilijasta. Talosta ei kuulu ääniä eikä niitä kuulu kyllä ulukoakaan. Jossain sillon tällön auto huristaa tiellä. Linnut sentään sirkuttaa, mutta muuten on kyllä jokseenkin rauhallista. Eipä se tietenkään mitään haittaa. Rauhalliset kesäaamut on mun mieleen.

Ilimat taitaa vihon viimen kääntyä kesäsempään suuntaan. Jossain päin kuulemma paistaa aurinko jo täyveltä terältä, mutta täällä se vielä piilotteloo pikkusen piliviverhon takana. Mää en niin suuremmasti paahtavasta auringosta välitä, niin että tämmönen keli on oikeen mukavaa. Pystyy istumaan vaikka parvekkeellaki, jos siltä tuntuu. Johan mää aamukahavit siellä kietasin jokunen tunti sitte. Nyt mulla on pyykit pyörimässä. Neki saa mukavasti kuivaks vaikka parvekkeella, kun ilima on kuiva ja aurinkoinen.

Mulla on muuten kaikki matot vielä pesemätä. Alakukesästä, ku oli helteitä, en ehtiny enkä oikeen käiltäni kyennykään. Ja aattelin, että kyllä ne ennättää myöhemminki pestä. Nyt kyllä alakaa sen homman kans tulla jo vähä kiire. Vaikka ei mun käsi oo vieläkään kunnossa. Jos mää ny sillä rupean hinkkaamaan mattoja, niin varmasti se rasittuu perinpohojasesti. Matot on kans semmosia, ettei niitä voi pestä, jos saje uhkaa. Ei niistä tuu ku tunkkasen hajusia, jos niitä yrittää nahkapouvalla tai sisällä kuivattaa.

On varmasti olemassa ihimisiä, jotka ei pese mattojaan ikinä. Ne pitää niitä likasina lattioillaan tai sitte heittää ne roskikseen, ku ne likaantuu. Mää en kumminkaan kuulu siihen lajiin. Seki on vissiin kotoa opittu juttu. Meillä pestiin kaikki matot joka kesä pyykkirannassa. Se oli usein meijän kakaroijen hommaa, ja ihan mukavaa hommaa oliki.

Mun piti ihan tarkistaa, oonko mää viime kesänä tässä kesäplokissani kirijottanu lapsuuven pyykkirantareissuista. Olinhan mää, niin että ny en enää toista ihteäni ja kirijota samoja asioita uuvestaan. Jos jotaki kiinnostaa lukea niitä, niin ne jorinat löytyy viime kesältä jostain heinäkuun kahennenkymmenennen päivän tienoilta. Vaikka tokkopa ketään ees kiinnostaa. Mutta siellä ne kumminki on.

Mulle onki tulossa vilikas viikonloppu. Se on mukavaa vaan. Kyllä sitä talavella ehtii höpertyä ja tulla pitkiin täihin täällä mökissä nököttäissään. Loma tuntuu palijo mukavammalta ja pitemmältä, ku paikat ja ihimiset vaihtuu. Ens viikostaki tuloo vilikas, ainaki jos kaikki suunnitelmat pitää paikkasa. Mää oon aika hyvin pysyny alakukesän päätöksessäni, että joka päivä jotaki uutta ja ennen kokematonta. Ei se tartte olla isokaan asia, kuhan se katkasoo rutiinin ja jokapäiväsyyven, johon niin heleposti vajoaa.  Kokeilkaapas toisetki!