Kotiin päästyäni mää sitte pyyhin tuolit puhtaiks ja asettelin ne ison ruokapöyvän ympärille. Hyviltä näyttivät. Ohan siinä ennenki tuolit ollu, mutta ne on päässy liimostaan ja on niin vaapperat, ettei niillä oikeen tohi ees istua. Kaiken lisäks yhen selekänoja on rikki. Sitä on jo kertaalleen korijattu, mutta se on rapsahtanu uuvestaan rikki. Nymmää sain hyvät ja tukevat tuolit ja voin nuo vanhat viijä kirpparille. Ku pistän oikeen halavan hinnan, niin kyllä ne joku varmasti ostaa ja kunnostaa itelleen tuoliks. On niitä semmosia jokka osaa ja viihtii. Minä en oo kumpaakaan!

Iltapäivällä mentiin vielä J: n kans uimahalliin vesijuoksuun. Oli hyvä juosta, ku oli kerranki tilaa. Kakarat meinas pikkusen hyppelehtiä nokan eteen, mutta sitte me saatiin mennä toiselle puolelle, ku uimaria oli niin vähä. Joskus siellä on niin tarkkaa, missä saa polskia, että ihan suututtaa, mutta nyt oli uimavalavoja höylillä päällä.

Vesijuoksun jäläkeen tietysti ramas kovasti, niin että ei muuta ku unta palloon. Ensin mää luin vähäsen, muuta se on kumma, ku melekeen joka kerta, ku otan kirijan käteeni, mua alakaa ihan sairaasti nukuttaa. Nytki laiton kirijan meleko pian pois ja vejin peiton korviin. Tunnin verran taisin torkutella. Se saattaa olla kyllä pois yöunista, mutta nythän on loma, niin ettei se mitään haittaa, vaikka vähä valavoski. Nukun sitte aamulla, jos nukuttaa.

J oli leiponu hyviä fetajuustopasteijoita ja toi niitä mulleki maistiaisiks. Hyviä olivat kahavin kans syötyinä. Mää en ymmärrä, ku mulla on tänään ollu jatkuvasti näläkä, vaikka oon syöny ihan oikeaa ruokaaki monta kertaa. Vai oisko se vaan sitä opittua näläkää, vissiin.

Kello näkyy käyvän vasta yheksää, mutta mua painattaa jo niin, ettei muuta ku hyvää yötä, kirput myötä, luteet syökööt kaiken yötä! Ens viikolla taas uuvet kujeet ja meiningit ja menemiset.