Sunnuntai-iltapäivän kuluessa sain kuitenkin raha-asiani järjestymään, kiitos tyttäreni, joka auliisti lainasi minulle rahaa ensi hätään. Lähetin heti paikalla Punahilkalle tekstarin, jossa kerroin lähteväni reissuun vielä sunnuntain aikana. Pyysin häntä soittamaan viestini saatuaan.

Oikein yllätyin, kun puhelu tulikin melkein heti. Kerroin Punahilkalle olevani jo matkalla ja hakevani hänet illalla hotellihuoneeseeni yöksi, jotta sitten heti aamusta pääsemme jatkamaan matkaa. Ja olihan hotellissa myös mahdollisuus hyvään aamiaiseen, vaikkei Punahilkka niin kovin perso ruualle näyttänyt olevankaan. Tai kyllähän hän söi, mutta valitsi kyllä aika tarkkaan syömisensä.

Mutta mitä sainkaan kuulla? Määrätietoisesti ja päättäväisesti ilmoitti Punahilkka, ettei hänellä ollut aikomustakaan lähteä matkalle kuin aikaisintaan maanantaina iltapäivällä. Oli kuulemma jo ehtinyt järjestellä jotakin muuta menoa. Mitä se muu meno mahtoi olla ja mistä sitä näin äkkiä oli ilmaantunut, yritin tivata, mutta Punahilkka kieltäytyi sitä kertomasta ja sanoi, etteivät hänen asiansa minulle kuuluneet. Ehdotti jopa, että elleivät hänen aikataulunsa minulle sopineet, voisin aivan vapaasti lähteä reissuun yksin.

Arvatkaa, kismittikö? Totta oli se, että raha-asiani ja sohlaus niiden kanssa olivat viivästyttäneet lähtöä. Mutta ei Punahilkankaan olisi tarvinnut ruveta mitään muuta järjestelemään, kun kerran lähdöstä oli jo sovittu, ja hän oli luvannut mukaani lähteä. Yksin en missään tapauksessa lähtisi, kun kerran tällaisen mutkan tein Punahilkan mukaan hakemisen takia ja olin ilmoittanut ystävillenikin, että seuralaisen kanssa tulisin. Tämä alkoi olla jo vähän kunniakysymyskin, mutta sitä en kyllä Punahilkalle ikinä tunnustaisi. Nytkin jo tarkkasilmäisenä ja herkkävaistoisena piikitteli asiasta siihen malliin.

Periksi oli annettava, sillä Punahilkka oli kiinnostava nainen, eikä kuitenkaan perääntyisi piiruakaan päätöksestään. Sen olin ennenkin nähnyt. Vielä myöhään illalla hotellille saavuttuani lähetin hänelle tekstarin, jossa ehdotin, että voisin nytkin hakea hänet hotelliin yöksi. Vastauksen kyllä aavistin, joten totesin itse jo tulikivenkatkuisten sanojen varalta, että huomenna sitten... Hyvän yön -toivotus taisi tulla vastaukseksi.

Ei auttanut kuin käydä nukkumaan itsensä viereen. Monenlaiset ajatukset kyllä risteilivät päässäni, kun Punahilkan tempauksia mietiskelin. Vähän ärsytti ja suututtikin, mutta Punahilkan temperamentti ja erilaisuus kiehtoivat kuitenkin sen verran, että päätin niellä kiukkuni ja antaa periksi. Eihän tässä muutakaan voinut, jos Punahilkan aikoi mukaansa saada.