Alkoi mielenkiintoinen vaihe tässä susitarinassa. Usein viikonlopun koittaessa otti susi Punahilkkaan yhteyttä tekstiviestillä. Alkuun viestit olivat suoria ehdotuksia tapaamisesta; Punahilkka kun oli niin suden mielessä ja kovasti ja kaikin puolin kiinnostava. Kertomattakin lienee selvää, ettei noista tapaamisista yhtään mitään tullut. Lämpimikseen susi tekstaili ja Punahilkka vastaili tyhmää leikkien. Ajat sitten oli Punahilkka jo nähnyt, mikä tämä susi oli susiaan. Ei ollut sudesta sanaansa pitämään.

Sitten alkoi tulla viestejä, joissa susi ilmoitti, että hänellä EHKÄ olisi mahdollisuus Punahilkkaa tavata. Mutta tuo ehkä oli yleensä aina pennun suden luona olo tai tämän äkillinen ilmaantuminen isäsuden hoteisiin. Yhden kerran se taisi olla työeste, kun aivan yllättäen ykskaks ilmaantui sudelle epämääräinen työtehtävä, jonka ajankohdasta sen paremmin kuin kestostakaan tämä ei mitään varmaan osannut sanoa.

Susi väitti, ettei millään pystynyt yhtään tarkemmin ilmoittamaan, oliko viikonloppu tai ilta varattu pennuille vai oliko se vapaa. Pennut olivat sudelle kaikki kaikessa ja menivät kaiken muun edelle: ymmärsihän Punahilkka sen?

Totta kai Punahilkka ymmärsi! Olivathan hänellekin lapset etusijalla, tosin sillä erotuksella, että hän pystyi kyllä tekemään selväksi niin itselleen kuin susillekin sen, halusiko jotakuta sutta tavata ja oliko hänellä siihen mahdollisuus. Olihan Punahilkalla muitakin menoja, mutta kaikista osasi hän etukäteen ilmoittaa, eikä kertaakaan sopinut tapaamista minkään ”ehkän” varaan.

Nyt kun Punahilkka ei enää itkenyt pettymyksen katkeria kyyneliä suden peruessa jo varmaksi sovitun tapaamisen, alkoi hän vähän huvittuneena ja mielenkiinnolla seurata, kuinka kauan suden peli jatkuisi. Itse hän ei peliä kesken lopettaisi; susi saisi hänen puolestaan elää kuvitelmissaan vaikka hamaan hautaan asti.

Sillä mitenkään muuten ei Punahilkka suden käytöstä osannut itselleen selittää. Susi kuvitteli elävänsä oikeaa elämää ottamalla aina silloin tällöin yhteyttä Punahilkkaan, tekstaillessaan tämän kanssa kiihkeästi illan, pari ja sovittuaan sitten tapaamisen, jonka viime hetkillä perui. Kuvitelmissaan susi tapasi Punahilkan, rakasti tätä kiihkeästi, kaipasi ja odotti väliajat.

Mutta oikeassa elämässä ei susi siihen kyennyt. Sitä ei Punahilkka osannut sanoa, johtuiko suden pelko Punahilkasta vai sudesta itsestään ja tämän aiemmista kokemuksista, eikä sillä kait niin suurta väliä ollutkaan. Lopputulos oli se, että susi ja Punahilkka eivät tavanneet ja sillä hyvä!

Mutta osasi Punahilkkakin pelata tätä kyseenalaista ihmissuhdepeliä varsin mallikkaasti. Miten muuten on selitettävissä se, että suden peli jatkui viikosta ja kuukaudesta toiseen. Hyvin esitti Punahilkka osansa, kun ei susi mitään epäillyt. Tai mistäpä Punahilkka sen niin varmasti tietää, vaikka olisi epäillytkin. Ei kuitenkaan tuonut epäilyksiään julki, kuten ei Punahilkkakaan omiaan…