Lähes aina jotakin kirjoittaessani on vieressäni pöydällä kahvikuppi, niin nytkin. Eikä mikään pieni, kultareunainen mokkakuppi, jonka korvaan sormet juuri ja juuri sopivat, vaan kunnon muki, johon mahtuu reilu annos tuota ihanaa huumetta. Olen oikea kahvikissa: kahvia pitää saada usein ja aika vahvana, muuten alkaa päätä särkeä ja kaikenlaisia muitakin vieroitusoireita ilmaantua.

Juon kahvia välittämättä siitä, sanovatko tämän hetkiset tutkimustulokset sen olevan terveellistä tai epäterveellistä, jopa vaarallista. Kahvi on oikeastaan ainoa suuri nautintoni, seksin lisäksi, joten miksi en siitä tai niistä nauttisi ilman omantunnonpistoksia.

Kun sanon, että kahvi on ainoa suuri nautintoni, tarkoittaa se sitä, etten käytä lainkaan alkoholia, en polta tupakkaa enkä varsinkaan ole huumeriippuvainen. Kun siihen vielä lisätään se, etten syö lihaa, niin minustahan voisi saada oikein terveysintoilijan ja kunnon ihmisen malliesimerkin.
Kunnon ihminen saatan ollakin, tai sitten en. Terveysintoilija sen sijaan en tunnusta olevani. Olen vain huomannut, etten halua haista tai maistua tupakalta, saati sairastua keuhkosyöpään tai vanhentua ennen aikojani, kun noita ryppyjä ja kurttuja tuppaa muutenkin, ilman tupakan jouduttavaa vaikutusta tulemaan. En myöskään tarvitse alkoholia saadakseni lisää rohkeutta mielipiteeni ilmaisuun millään elämän osa-alueella.

Seksielämäni on nautittavaa ilman viinahuuruja, vaikka toki myönnän sen, että alkoholi lisää seksuaalista halukkuutta. Minulla sitä kuitenkin on riittävästi ilman alkoholiakin, luulen, samoin kuin rohkeutta ilmaista seksuaalisia halujani. Vilkasta mielikuvitusta hyväksi käyttäen ja hyvän, turvallisen ja samansuuntaisesti ajattelevan rohkean, viriilin, ennakkoluulottoman ja kokeilunhaluisen partnerin kanssa on seksi todella nautittavaa, kun alkoholin väsyttävä vaikutus ei ole aktia pilaamassa.

Entä sitten ne rahasummat, jotka kyseisiin nautintoaineisiin uppoavat? En ole koskaan laskenut, kuinka paljon olen "säästänyt", kun en rahojani moisiin virvokkeisiin ole tuhlannut, eivätkä ne rahat toki ole mihinkään nurkkaan pesää tehneet tai jääneet käyttämättä muuhun kulutukseen.

Mutta tähän ikään ehdittyäni arvelisin, että kyse on suurista summista riippuen tietenkin siitä, kuinka ahkerasti olisin pulloa kallistanut tai tupakan sytyttänyt. Jos olisin huumeriippuvainen, olisin varmasti jo kuollut tai ainakaan en asuisi omassa asunnossa enkä olisi töissä, vaan varastelisin ja kukaties myisin itseäni kadulla saadakseni jokapäiväisen huumeannokseni.

Laajemmin ajatellen elämääni tuovat iloa myös monet kulttuurinautinnot niin niiden kuluttajana kuin joskus myös tuottajana. Mikä on mukavampaa kuin sateisena syysiltana sonnustautua hiukan parempaan kostyymiin ja lähteä nauttimaan laadukkaasta teatteriesityksestä, joita tällaisissa pienissä maaseutukaupungeissakin on nykyisin tarjolla. Tai istahtaa kuuntelemaan elävää, isoa orkesteria, sulkea silmänsä ja lennähtää ajatuksissaan musiikin siivin aivan uusiin sfääreihin.

Yksi suurimmista nautinnoista elämässäni on matkustelu. Minulla on vuosien varrella ollut useita kohteita, joihin olen päättänyt ”sitten joskus” matkustaa. Useimmissa niissä olen käynytkin, mutta jo käytyjen tilalle on sitten tietysti tullut uusia kohteita.

Joku voisi lukea työnteonkin elämän suuriin nautintoihin. Jossain mielessä se tietysti sitä on. Ainakin työstä saatu palkka mahdollistaa muut nautinnot. Minulla on varaa käydä konserteissa, elokuvissa, teatterissa. Rahani riittävät kahviin ja joskus kahvileipäänkin. Matkustelut olisivat hyvin vähissä, ellei pankkitilille joka kuukausi kopsahtaisi työstä korvauksena saatua palkkaa.

En sentään ajattele, että työ minulle suuri nautinto olisi. Enimmäkseen se on välttämätön paha, mutta toisaalta myös asia, joka antaa päiville rytmin, niin etten tunne olevani kuin laineilla ajelehtiva lastu vailla päämäärää ja tarkoitusta.

Niin, tarkemmin ajatellen elämässä on paljonkin asioita, joista voimme nauttia. Monet, jopa useimmat niistä ovat jollakin tavalla kytköksissä toisiinsa. Kun valitsemme tietyn tavan elää, määrittää tämä valinta samalla monta muuta kohtaa elämässämme. Kun siis päätän, että kahvista, seksistä ja ikiomasta asunnosta tai autosta en luovu, ellei ole ihan pakko, tarkoittaa se sitä, että aamulla nousen taas töihin, kestän sen koettelemukset ja puolivälissä kuuta saan palkkani, jolla nautintoni kustannan.

Onneksi vielä ei ole tarvinnut seksiä ostaa…