Tuon pienen takautuman jälkeen on aika palata taas siihen suhteeseen, jota oikeassa elämässä elin. Mies, jonka kanssa seurustelin, oli siis jäänyt kiinni siitä, että tapaili intiimisti kahta naista yhtä aikaa. Toinen näistä naisista olin minä. Kun asia paljastui, ei tullut mieleenikään painaa sitä villaisella. Miehen pitäisi nyt valita joko minut tai tuo toinen nainen.
Luultavasti valinta oli miehelle helppo, sillä hetkeäkään epäröimättä hän ilmoitti minulle lopettavansa toisen suhteen ja haluavansa jatkaa minun kanssani. Minulle asia sopi, sillä minulla ei ollut meneillään muita virityksiä, vaikka mies oli niin tainnut luulla ja osittain sen vuoksi päättänyt itsekin maistella ruohoa kahdelta laitumelta.
Jälkeenpäin olen useasti miettinyt, miksi jatkoin silloin, kun tunteeni miestä kohtaan kuitenkin olivat olemattomat. En voi sanoa, ettei niitä olisi ollut lainkaan, mutta syvät rakkauden tunteet ja kokemukset puuttuivat, samoin intohimo. Mutta kuten yleensäkin on tapahtumilla ja asioiden kululla jokin merkitys, jonka ymmärtää vasta jälkikäteen, niin oli tässäkin.
Suhteemme eteni niin, että tapailimme toisiamme enimmäkseen viikonloppuisin miehen isossa talossa. Miehen tytär oli usein isänsä luona, ja siksikin tuntui luontevammalta tavata siellä kuin minun pienessä kerrostalokaksiossani. Minä olin heti alkuun tehnyt päätöksen, etten alkaisi muuttaa mitään miehen talossa. En ryhtyisi siellä myöskään siivoamaan tai huolehtimaan mistään taloudenpidosta muuta kuin niiltä osin, mitä viikonlopun ruuanlaitto ja muu sellainen vaati.
Ihan kokonaan en pyhässä päätöksessäni pysynyt, sillä tartuin kyllä toisinaan imuriin ja laitoin pyykkiä pyörimään talossa ollessani. Ajan kuluessa lopetin kyllä senkin melkein kokonaan. Ne asiat eivät yksinkertaisesti minulle kuuluneet.
Minua ärsytti tavattomasti se, että perjantai- tai lauantai-iltana tullessani miehen luo, sain ensimmäiseksi aloittaa keittiön raivauksen. Mies oli koko viikon syönyt ja juonut, mutta ainuttakaan astiaa ei hän ollut saanut tiskikoneeseen. Niitä lojui pitkin poikin keittiön työtasoja ja tiskiallasta. Osassa astioita oli kuivuneita ruuantähteitä, ja biojäteastia, kuten tavallinenkin roska-astia olivat kukkuroillaan jätteitä. Joskus koneessa vielä olivat sisällä edellisenä sunnuntaina pestyt puhtaat astiat.
En voinut ymmärtää tuollaista leväperäisyyttä. Näin punaista heti ovesta sisään astuessani. Minua suututti, ettei mies ollut voinut korjata jälkiään edes silloin, kun tiesi minun olevan tulossa ja alkavan laittaa ruokaa. Minun piti ensin tyhjentää ja täyttää uudelleen tiskikone ja siivota keittiön työtasot. Vasta sitten pääsin aloittamaan ruuanlaiton.
Toinen asia, mikä minua suututti, oli se, että aloin vähitellen tuntea itseni pelkäksi ruuanlaittajaksi. Syöminen ja ruoka olivat miehelle tärkeitä asioita, ja viikonlopun kohokohta tuntui olevan syöminen. Aterian laittaminen jäi tietenkin pääosin minun kontolleni, vaikka mies kyllä huolehti yleensä savustamis- ja grillaamispuolesta, tekipä hän joskus salaatinkin.
Siitä miehelle on kyllä annettava kiitosta, että hän otti huomioon minun ruokavalioni. Jokaisena viikonloppuna oli tarjolla kalaa kaikilla aterioilla. Usein se oli savustettua, sillä heti ensimmäisenä yhteisenä kesänämme mies osti sähkösavustimen. Mutta muutenkin sitä valmistettiin. Minä tein keittoja, paistoin kaloja pannulla ja keksin kaikenlaisia tapoja valmistaa ja tarjota kalaruokia.
Mies muisti, että hänellä oli halsteri. Niinpä kalaa halstrattiin saunankiukaan uunissa, kun saunaa lämmitettiin. Halstrattu kala maistui ihanalta huolimatta siitä, että ensimmäisellä kerralla halstrattavia silakoita sai kokoilla saunan lattialta takaisin ritilälle, kun halsteri jostain syystä aukesi kesken kaiken.
Sitten keksimme ruveta halstraamaan kirjolohta, ja se vasta olikin viedä kielen mennessään. Lohifile oli myös sen verran kookas, että lattialle putoamisen vaaraa ei juurikaan ollut. Kun mies sitten ostin ison kaasugrillin, jäi kuuman uunin edessä halstraaminen taka-alalle. Grillissä grillattu lohi vei voiton kaikista muista yritelmistä.
Usein sanoin, että mies kyllä voisi ostaa liharuokaa viikonlopuksi itselleen ja tyttärelleen. Se ei minua haittaisi. Mutta mies perusteli kalaviikonloppua sillä, että sai kyllä viikolla ulkona syödessään syödä lihaa aivan kyllikseen. Mielellään hän söi kalaa kanssani, kun se hyvin laitettiin. Sehän oli oikeaa herkkuruokaa.
Kommentit