Ensimmäisen työpäivän jännitys purkautuu siinä Leenan itkiessä, ja hän nukahtaa. Hän havahtuu siihen, että joku koskettaa hänen olkapäätään ja lausuu samalla hänen nimeään. Leena avaa silmänsä eikä voi käsittää, missä oikein on. Ruusut tuoksuvat yhä maljakossa, ja kynttilä palaa jalassaan. Hiljalleen aamun tapahtumat alkavat palautua Leenan mieleen.

Leena vilkaisee ympärilleen hiljaisessa huoneessa ja kirkaisee kauhusta, kun tajuaa, kuka seisoo aivan hänen vieressään. Se on Kalle! Miten ihmeessä Kalle on päässyt Leenan työpaikalle kenenkään huomaamatta ja estämättä? Ja mitä asiaa hänellä voi olla?

Vaistomaisesti Leena yrittää vetäytyä kauemmas. Hän ei halua olla lähelläkään Kallea, ja nyt mies kuitenkin seisoo hänen vieressään uhkaavana ja pelottavana. Kallesta huokuu hien ja vanhan viinan haju, kun hän äkkiarvaamatta tarttuu lujasti Leenaa käsivarresta. Leena kirkaisee uudestaan ja yrittää riuhtaista kätensä irti.

Mutta Kalle on vahva ja varautunut siihen, että Leena yrittää päästä irti. Hän painaa Leenan istumaan ja alkaa puhua matalalla, vihaisella äänellä. ”Nyt sinä kuuntelet, mitä minä sanon, senkin huora! Olet vihitty vaimoni ja pakoilet minua kuin murhamiestä sairaalassa ja kotonasi. Nyt siitä tulee loppu! Kokoa tavarasi ja lähde mukaani. Tästedes asut kanssani saman katon alla, niin kuin kuuluukin. Täytät vaimolle kuuluvat velvollisuudet ja alistut tahtooni, sillä minä olen sentään perheen pää. Tänne työpaikalle et enää jalallasi astu, sen saat uskoa. Täällä et saa kuin typeriä itsenäistymisajatuksia päähäsi!”

Näin Kalle sopottaa ja vääntää Leenan kättä kipeää tekevästi. Leena huutaa tuskissaan, ja äkkiä huoneen ovi tempaistaan auki. Joukko naisia, Leenan työtovereita, rientää sisään. He ovat kuulleet outoja ääniä kahvihuoneesta ja arvanneet, että Leenan asiat eivät nyt ole kohdallaan.

Naiset ryntäävät Kallen kimppuun ja yhteisvoimin he saavat tämän irrotettua Leenasta. Muutaman hetken kuluttua työpaikan pihalle kaartaa poliisiauto, ja taas Kallea viedään kaltereiden taakse. Leena toimitetaan sairaalan ensiapuun, sillä hän on hyvin järkyttynyt, ja hänen kätensä, jota Kalle äsken väänsi, vaatii hoitotoimenpiteitä. Leenan ensimmäinen työpäivä on saanut varsin ikävän lopun…