Tänä päivänä oon ollu mahottoman enerkinen. Oikeastaan enerkisyys alako jo eilen, ku ensin olin uimahallissa ja sitte kotona vielä pesin pyykkiä, laiton ruokaa ja touhusin kaikellaista muuta. Ilima oli niin sateinen ja synkkä eilettäin, että oli ihan mukavaa olla vaan sisällä. Hyvissä aijon kiipesin orrelleki, ku eellisenä yönä oli tullu vähä valavottua. Kovin hyvin en kumminkaan nukkunu. Heräsin jokusen kerran yöllä ja aamullaki jo ennen kellon soittoa.

Siitä huolimata enerkisyys ja reipas mieli on jatkunu kaiken päivää. Töissäki meni hyvin. Sain palijo aikaan, semmostaki, mitä en ollu ees suunnitellu. Oli jo J: n kans sovittu, että mennään lenkille heti töistä suoraa ja niin kans mentiin. Ei laitettu takkia päälle ollenkaan, ku ilima tuntu niin hautovalta.

Heti alakumatkasta alako sataa, mutta se meni äkkiä ohi. Sen verran kumminki roiskas, että kastuttiin. Jalat tuntu raskailta, ja ku saje alako, aateltiin, että yks kiekka riittää. Sitte kumminki päästiin vauhtiin ja niin tempastiin vielä toinen kierros. Lopuks vielä vähä venyttelyjä ja sitte kotiin.

Oli kyllä mukava päästä lämpöseen suihkuun ja saaha kuivat ja puhtaat vaatteet päälle. Se on niitä elämän pikkusia nautintoja, joita näillä kymmenillä ymmärtää jo arvostaa.

Suihkun jäläkeen mua alako ramasta. Kävin sohovalle pituuvelleni ja otin kirijan käteen. Eihän siinä kauaa tarvinnu kaavoja käännellä, ku jo uni alko painaa silimiä. Emmää varmaan ihan unessa ollu, mutta semmosessa mukavassa nirvanassa. Nousin vasta, ku alako tulla näläkä.

Murkinointiki suju äkkiä, ku oli eilen tehtyä sapuskaa valamiina kaapissa. Ei muuta ku sitä lautaselle ja mikroon kuumenemaan. Ny on maha killillään hyvää ruokaa eikä varmaan tartte koko iltaa hypätä jääkaapilla närkkimässä jotaki suuhusa. Oon huomannu, että lämpösen ruuan syöminen töistä tultua on parempi vaihtoehto, ku kahavin ja voileivän jyystäminen. Kahaviaki voi keittää, jos mieli teköö, mutta ei mun nykysin enää niin usein tee mieli korviketta. Ny kumminki tuntuu, että voisin sumpit vielä ryystää. Ei se varmaan uniakaan vie, ku ny on vielä näin aikasta.

Ny paistaa aurinko taas komiasta, mutta synkkiä piliviä on taivaalla. Aivan varmasti ropsauttaa jossaki vaiheessa vielä kovasti vettä. Eipä se haittaa. Ei mun tartte enää lähteä ulos. Voin vaikka vetää viltin uuvestaan korvilleni, sytyttää pari tuikkua palamaan ja nauttia elostani ja olostani. On tämä vapaus vaan ihanaa!