Eikä niitä näillä kulumilla saatu koko päivänä, meinaan niitä sateita ja ukkosia, vaikka niin kovasti varoteltiin. Niillä varotuksillahan minutki saatiin teltasta pois aikasemmin. Jossain päin tässä ihan lähistölläki ”hienosta luonnonnäytelmästä” varmaan kumminki oli nautittu, ku ny on ilima selvästi viileämpi ku eilen ja pilivistäki on.

Ja ennätinhän mää lukea jo nettilehestä, että ainaki Tampereella oli vettä tullu kovastiki. Kaatamalla ihan, mutta ei se ulijasta terassikansaa ollu hätkäyttäny sinne tai tänne. Eivät kuulemma oo sokerista, niin luki lehessä. Ja asennetta piisaa! Joopa joo, sanon mää, oikeassa on terassikansa taas kerran. Kalijan ja siiderin kittaaminenhan, jos mikä, sitä asennetta just vaatii.

Eilinen poikaystävänhakureissu suju oikeen hyvin. Tännepäin ei enää siihen aikaan illasta ollu palijoakaan liikennettä ja lentokentälle päin taas ei sitäkään vähään. Koneetki oli ajallaan ja jotenki koko lentokenttä tuntu kauhean hilijaselta paikalta. Mutta emmää siitä ruuhkasta ny niin kauheasti välitäkään. Mukava oli ajella hilijasia teitä pitki kauniissa kesäillassa. Tai tyttöhän se ajo. Mää annan sen ajaa aina, ku se tahtoo, se on tarkka ajaja.

Illalla mää en sitte enää jaksanu kirijottaa mitään, vaikka olin aatellu niin tekeväni. Mää oon huomannu, ettei sillon kannata ees yrittää, ku alakaa tuntua siltä, ettei juttu oikeen luista. Siinä menöö vaan aikaa eikä lopputulos kumminkaan oo semmonen ku haluais. Niin mää sitte vaan kallistin pääni tyynyyn, ratkon pikkusen ristikkoa ja sitte ei muuta ku unta palloon. Uni tais tulla kyllä ihan soutamata melekeen heti. Aamulla oli kiva taas herätä omasta tutusta petistään. Kyllä se niin vaan on, että kylässä hyvä, mutta kotona paras.

Tää päivä on tässä kans kulunu melekeen huomaamata tänne asti. Mää alottelin tätä postausta jo aamulla, mutta sitte tuli muuta mukamas tärkeämpää ja niin tää jäi kesken. Oon mää saanu vähä pyykkiä pestyks ja kaupassaki tuli käytyä, mutta muuten on mun tekemiset ollu meleko olemattomia.

Jotain pitäs kumminki vielä tehä, ku mää oon taas huomenissa lähössä reissuun. Nyt on vuorossa se alakukesästä peruuntunu orpanoimisreissu. Ku melekeen viikon meinaan sielläki vanheta, niin jotain riepua on kateltava mukaasa. Mää kyllä aattelin, että mennään mun siskon kans vähä soppailemaan eikä koko aikaa kökötetä samalla paikalla. Mullahan on kulukeva auto alla.

Noista ilimosta ku ei kans tiijä, niin on varmaan varattava riepuja niin hellettä ku sajettaki silimällä pitäin. Sen mää kyllä oon viime vuosina oppinu, etten pakkaa juurikaan liikaa rompetta enää mukaani. Joka paikassa on pyykkikoneet, jos puhtaat vaatteet sattuu loppumaan. Ja kaupasta saa ihan tuliteriäki, ku vaan vähä kukkaron suuta raottaa.

Nymmää lähen vielä savukalaa syömään ja saunomaan. Katotaan, jos illalla vielä olis jotaki uutta kielen tai mielen päällä.