Samassa soi ovikello. Ensin Sirkka ajatteli olla avaamatta ovea, koska ei tuntenut nyt olevansa puhetuulella. Kun ovikello vain sitkeästi pirisi, avasi Sirkka oven viimein. Oven takana seisovat miehet esittäytyivät ja kertoivat olevansa poliisista. Olivatko he nyt Sirkka-Liisa Väänänen-Raittiokorven ovella? Sirkka vastasi myöntävästi ja yritti saada itkunsa laantumaan. Kyllä hän nyt jo arvasi, mitä asiaa poliiseilla hänelle oli. Hän jäi vaitonaisena kuuntelemaan poliisimiesten puhetta.

Ensin poliisit kysyivät, mahtoiko Sirkka tuntea Pekka Maartsikkola –nimistä miestä. Kun Sirkka vastasi myöntävästi, jatkettiin kysymällä varovasti, millainen suhde Sirkalla kyseiseen henkilöön oli. Oliko hän vaimo, kihlattu, naisystävä vai pelkkä tuttava? Sirkka vastasi olevansa noista vaihtoehdoista kai lähinnä naisystävä, vaikkakaan tuttavuus ei vielä kovin pitkäikäinen ollut. Ennen kuin poliisit ennättivät jatkaa kyselyään, ehätti Sirkka väliin tiedustelemalla, oliko Pekalle tapahtunut jotakin? Oliko Pekka se mieshenkilö, josta oli onnettomuusuutinen tämän aamuisessa lehdessä?

Poliisit vastasivat myöntävästi ja esittivät surunvalittelut tapahtuneen johdosta. Sirkka kääntyi huoneisiin päin ja purskahti entistä katkerampaan itkuun. Itkunsa keskelle hän kuuli kerrottavan, miten poliisi oli löytänyt Pekan kännykän puhelutiedoista viimeksi soitetun puhelun. Se oli soitettu Sirkalle vähän ennen onnettomuutta. Kun Sirkka vielä vajaa tunti sitten oli lähettänyt viestin Pekan puhelimeen, oli poliisille varmistunut, että Sirkalla oli jonkinlainen suhde Pekkaan. Siksi he tässä nyt seisoivat. Jaksoiko Sirkka vastailla heidän kysymyksiinsä?

Sirkka kuivasi silmänsä ja nyökkäsi. Sitten hän viittasi poliiseja käymään peremmälle. Eipä hän paljoa varmaankaan osaisi asiassa auttaa, sillä hän oli tuntenut Pekan kovin lyhyen aikaa. Pekka oli ollut kotoisin toiselta puolen Suomea, ja he olivat tutustuneet netin välityksellä. Kuluneena viikonloppuna olivat he tavanneet vasta ensimmäisen ja samalla viimeisen kerran. Pekan taustoista ei Sirkka paljoakaan tiennyt: ainoastaan sen, että tämä oli eronnut ja lapset olivat jo aikuisia. Pekan työpaikalla varmaan tiedettäisiin Pekan asioista enemmän, sillä Sirkka oli saanut sen käsityksen, että Pekka siellä oli puhunut varsin avoimesti asioistaan.

Poliisit kiittelivät tiedoista ja alkoivat tehdä lähtöä. Vielä he kysyivät, mahtoiko Sirkka nyt varmasti pärjätä? Oliko hänellä ketään, jonka voisi pyytää seurakseen? Sirkka kertoi menevänsä iltavuoroon töihin, joten yksin ei tarvitsisi olla montakaan tuntia. Töissä riitti kiirettä, niin että ei hänellä olisi aikaa asiaa juurikaan ajatella. Hän kyllä pärjäisi.

Mutta hän osallistuisi mielellään Pekan hautajaisiin. Olisiko hänen mahdollista saada mitään tietoa niistä vaikka viranomaisten kautta, sillä ei hän toki voinut omaisiin yhteyttä ottaa, kun eivät nämä hänestä mitään tienneet. Poliisit lupasivat selvittää asiaa ja ilmoittaa sitten Sirkalle…