Tämän pitkän alustuksen jälkeen lienee jo viimein aika siirtyä itse asiaan, josta aioin kirjoittaa. Sattuipa tässä taannoin, että kommentoin ensimmäistä kertaa erästä blogistia kylläkin kriittiseen ja varsin terävään, mutta silti asialliseen sävyyn. Kommentointini sysäsi liikkeelle blogistin postaus, jossa hän marisi ja naukui sitä, miten inhottavia, ilkeitä ja kateellisia ihmiset ovat. Sanoa nyt sellaista tai tällaista kyseisestä bloggaajasta, hänen elämäntavastaan, ajatuksistaan, postauksistaan jne. Jos ei teksti kiinnostanut tai miellyttänyt, oli parasta etsiä mukavampaa luettavaa.

Kommentissani painotin hänen olevan oikeassa siinä, että lukija voi aina vaihtaa sivua, jos yllättäen alkaa tuntea päässään outoa kohinaa tai niskakarvat nousevat pystyyn. Mutta koska hän kuitenkin on laittanut kirjoituksensa julkisesti näkyville, on hän samalla hyväksynyt jokaisen lukijan oikeuden sanoa kirjoittamastaan oma mielipiteensä, jopa arvostelunsa miellyttipä se kirjoittaa sitten tai ei.

Tämä kyseinen postaaja kuului sarjaan ”erikseen kommentteja toivova” ja ”kaikki kommentit etukäteen tarkistava sekä vain itselleen edulliset julkaiseva” kirjoittaja. Koska tiesin tämän, mainitsin omassa postauksessani, että arvaan hänen kyllä sensuroivan kommenttini oitis tai sitten käyttävän sitä muunnellen omassa postauksessaan kertoakseen muille, millaisia inhottavia ihmisiä maa päällään oikein kantaa.

Arvaukseni osui osittain oikeaan. Postaaja ei julkaissut kommenttiani komenttiosiossa, missä olisi näkynyt myös nickini ja kotisivuni osoite. Sen sijaan hän aloitti oman postauksensa surkuttelemalla minua ja sitä, että tuhlaan energiaani tuontapaisiin kommentteihin. Heti alussa oli myös ensimmäinen viittaus terveydentilaani.

Sitten, yllätys yllätys seurasi kommenttini kokonaisuudessaan sellaisena kuin olin sen kirjoittanut, mutta kuten olin ajatellutkin, se oli osa postausta. Kommentin jälkeen alkoi ankara puolustautuminen eli postaaja kuului myös sarjaan ”kirjoituksiani, elämääni, valintojani tms. ei saa arvostella eikä niistä saa sanoa mitään epäedullista”. Tämä kaikki oli odotettavissa, mutta postaus jatkui. Seurasi uusi viittaus terveydentilaani, ja seuraavaksi postaaja vihjasi minun olevan ”vanha tuttu päänaukoja”. Huomautan tässä vielä, että kommentoin siis ko. bloggaajaa ensimmäistä kertaa.

Nyt minusta leviteltiin jo valheita, eikä minulla ollut mitään mahdollisuutta oikoa niitä postaajan blogissa, koska hän ei oikaisukommenttejani tietenkään julkaisisi. Päätin kuitenkin yrittää. Ensin puutuin hänen arvioihinsa terveydentilastani. Oletin, ettei kummallakaan meistä ollut ammatillista pätevyyttä sitä arvioimaan, joten se jääköön sivuseikaksi.

Mutta se, että minusta alettiin netissä levitellä perättömyyksiä, jotka antoivat olettaa, että olen varsinainen kommenttihäirikkö, oli jo paljon vakavampi asia. Pyysin postaajaa oikaisemaan tämän väärän tiedon, sillä kuten jo edellä kerroin, kommentoin ensimmäistä kertaa mainittua blogia. Sitten lähetin kommentin arvaten, ettei sitä koskaan julkaistaisi.