Nymmää taisin kirijottaa jo ainaki kolomannen kerran tuo uuen vuosiluvun. Äkkiä siihen taas tottuu. Vaikka kyllä sitä näin alakuun pitää vähä maistella suussaan. Ei se ihan luontojaan heti käy. Näin eteenpäin aatellen vuosi tuntuu mahottoman pitkältä ajalta. Mutta kohta sitä taas huomataan, että ollaanki jo uuvestaan joulussa ja vuojenvaihteessa.

Jännää on seki, miten ei oikeastaan paljokaan voi etukäteen aavistella, mitä uus vuosi tuo tullessaan. Tietysti perusasiat pääsääntösesti pysyy samoina, mutta ei aina nekään. Mistä sitä tietää, onko ees hengissä enää vuojen tai vieläki lyhyemmän ajan päästä, onko työpaikkaa, onko terveyttä? Muista pienemmistä asioista puhumatakaan!

Ne on kumminki semmosia asioita, ettei niitä kannata etukäteen sairastaa, ku aika moniin ei kumminkaan voi aivan mahottomasti ite vaikuttaa. Ottaa vaan aina uuen päivän vastaan uteliain ja innostunein mielin ja kahtoo iltasella, mitä se toi tullessaan. Emmää kumminkaan sitä tarkota, että ihimisen pitäs heittäytyä passiivisena oottamaan, mitä tuleman pitää. Omalla aktiivisella otteella saa kaikesta irti palijo enemmän, ku vaan oottamalla, jos jotaki sattus tapahtumaan, tai että asiat loksahtas paikolleen. On olemassa asioita, että jos niijen toteutumista jää vaan oottelemaan, saa oottaa hamaan hautaan asti!

Saas nähä, millasena sää tästä jatkuu. Ny on ainaki vielä lämpöasteita, mutta ei taija sentään vettä paiskoa. Oliskohan se ollu vuonna 2007, ku oli kans tämmönen leuto uus vuosi. Mää elin vielä sillon sitä entistä elämääni omakotitalossa ja muistan, että uuen vuojen päivänä oli nurmikko kirkkaan vihireä. Kyllä kai se talaviki siitä sitte saatiin, ja jos ei vaikka saatukaan, niin onpaha tuota eletty. Meinaan vaan, että ei tämmöset lumettomat joulut ja uuet vuojet nyt mitään katastroofia oo. Aina niitä on ollu sillon tällön ja aina tuloo olemaan, sanokaa mun sanoneen.

Joskus ihiminen voi yllättyä positiivisesti semmosessa asiassa, jota pitää melekeen kiveen hakattuna. Mulle kävi eilen niin. Mää olin varautunu siihen, että raketit paukkuu ja räiskyy kaiken iltaa aamuyölle asti, niin että nukkuminen jää haaveeks vaan. Mutta mitenkäs kävikään? Jo illalla oli pitkiä taukoja, jollon ei kuulunu yhtään mitään pauketta. Mää kallistin pääni jo hyvissä ajon tyynyyn, enkä heränny ees siihen, ku vuosi vaihtu, vaikka sillon ois kuvitellu kovimman räiskeen käyvän.

Musta vähä tuntuu, että kaikkein hulluimmat rahan taivaalleampumisvuojet taitaa olla ohi tällä erää. Miksei ne taas sitte palaa, ku ihimisillä alakaa olla rutkemmasti rahaa kaikkeen muuhunki. Jotku ihimiset vaan on semmosia, että ne on melekeen sairaita, jos niillä on vähäki rahaa jemmassa. Raha ihan poltteloo niijen taskussa, ja se pitää saaha tuhulattua mahollisimman äkkiä johonki. Luulis kyllä, että aika kurijaa on seki, ku ison osan kuukauvesta joutuu sitte pinnistelemään ja ponnistelemaan seuraavaan palakkapäivään asti.

Emmää sitä meinaa, ettei ihiminen sais nauttia elämästä, että aina pitäs vaan säästää kituuttaa ja laskea rahojaan, eikä käyttää niitä mihinkään. Ku eihän täältä oteta mukaan yhtään mitään. Kyllä joskus pitää saaha laittaa pennosiaan johonki turhuuteenki. On mullaki yks pahe, josta aivan hyvin tiijän, että se on pelekkää rahan hukkaan heittämistä, tai ainaki se on pois omasta pussista iliman, että mää saan sille mitään vastinetta. Mää rauhottelen ihteni sillä, että ainakaan se ei oo kenellekään muulle vahingoks, päinvaston, se ei roskaa eikä saastuta, ja niin kauan, ku mää säilytän oman mielenrauhani ja mun talouteni pysyy taspainossa, mää saan paheeni pitää!