Sillä välin, kun Isäntä halstrasi lohifilettä saunan pesässä, paisteli Rotta omia Kallio-Matin sekoituksiaan. Rotta on niin sanotusti ”luova” kokki ja keksii välillä toinen toistaan kummallisempia yhdistelmiä. Yleensä hän lätkäisee keitoksiinsa myös runsaan puoleisesti mausteita. Kumma kyllä Rotan yhdistelmät lähes aina miellyttävät ainakin Isännän makuhermoja, tai sitten hän vain ei uskalla sanoa sekoituksista mitään poikkipuolista siinä pelossa, että Rotta lätkäisee kattilan kannet lopullisesti kiinni. Parempi siis nieleskellä tuliset kokkaukset vaikka vesissä silmin kuin olla kokonaan ilman ruokaa.

Tällä kertaa Rotta taisi kuitenkin onnistua kokeiluissaan. Kuulin hänen kertovan, että tarkoitus oli tehdä juustokaalia, mutta kaalin puuttuessa annoksesta tulikin kesäkurpitsa-suippopaprikapaistosta juustokastikkeella höystettynä. Juustokastikekin oli sovellus annetusta ohjeesta, sillä harvoin, jos koskaan tekee Rotta niin kuin ohjeessa sanotaan. Jääräpäisyys tunkee esiin jopa ruuanlaitossa.

Kun ihmiset sitten kävivät aterioimaan, kuului Isäntä taas ylistävän Rotan keittotaitoja. Minä tuhahtelin itsekseni moisille kehuille. Muistuivat mieleeni taas kerran Napin puolen vuoden särkiateriat. No, ehkä tuhahtelin vähän suotta, sillä isosta kasvispaistoksesta ei paljoakaan jäänyt tähteeksi, ja senkin Rotta laittoi kalanlopun kanssa jääkaappiin. Siitä söisi yksi ihminen vielä yhden kerran.

Kun oli saunottu, asettuivat ihmiset taas sen televisioksi kutsutun välkkyvän laitteen ääreen. Tällä kertaa oli vuorossa jo viime lauantaina alkanut rikossarja, jossa ruumiita tuli kuin sieniä sateella. Minua eivät tuollaiset murhajutut kiinnosta, joten käperryin olohuoneen pehmeälle matolle nukkumaan. Siinä olin samassa tilassa ja ihmisten lähellä.

Kun edellinen yö oli ollut niin levoton, nukkuivat sekä Isäntä että Rotta sikeästi seuraavana yönä. Kumpikaan ei noussut päästämään minua ulos. Kun Rotta sitten aamuyöstä silmät ristissä viimein havahtui, oli se jo myöhäistä. Keittiön lattialla oli iso lätäkkö. En saanut toruja tälläkään kertaa, sillä jopa Rotta ymmärtää, että olen jo vanha ja kaikki paikat eivät enää oikein pelaa. Rotta levitteli sanomalehtiä lätäkön päälle ja kävimme uudestaan nukkumaan.

Koska oli jo melkein aamu, hyppäsin Rotan viereen sänkyyn nukkumaan. Aluksi vapisin kuin haavanlehti kesätuulessa, mutta lopulta rauhoituin, kun Rotta laski kätensä päälleni ja piti sitä siinä. Nukuimme sikeästi siihen asti, että Rotta taas ovelasti alkoi kysellä, milloin kahvia mahtaisi saada, jos sitä kohta noustaisiin keittämään. Päätin olla Isännälle solidaarinen ja nousin hänen kanssaan kahvinkeittoon. Pitihän kahvikissan saada jokapäiväinen aamukahvinsa.