Ko. paistelijan edellinen kommentti loppui toteamukseen siitä, miten hyvä ja erinomainen kokki hän onkaan (ja siinä sivussa tietenkin myös hyvä ja erinomainen ihminen, heikkojen puolustaja, oikeudenmukaisuuden vaatimuksen väsymätön vahtikoira, kärpäsen huom!). Siksipä tämän nikin seuraava, nikin haltijaa itseään vähemmän mairitteleva kommenttilausahdus särähti lukijan ja kuulijan korvaan pahemman kerran.

Mistä päin nyt oikein tuuli? Vai oliko sittenkin käynyt niin, että taikinasta oli tullut pannukakku! Kuprut olivat kohonneet liikaa, kun paistelija ei kommenttikiireiltään ollut muistanut niitä ajoissa puhkaista, ja palaneet mustaksi karstaksi uunin kattoon! Mikä käry siitä juuri joulusiivottuun? huusholliin mahtoi levitäkään! Voi, voi, miten ikävää, jos näin oli päässyt käymään! Sitäkö tuo kommentin odottamaton lausahdus mahtoi tarkoittaa?

Jokusen tunnin joutuivat lukijat ja muut kommentoijat tässä epätietoisuuden tilassa haahuilemaan, ja se oli hyvin piinaavaa aikaa, mutta sitten valkeni. Herran pieksut rouvan jalassa! Täällähän liikuskeli muitakin kuin aihevarkaita! Nyt alkoivat näköjään olla jo nikitkin kortilla, kun toisten jo kauan käyttämiä nikkejä alettiin varastella ja laukoa ties mitä päättömyyksiä näitten nimissä. Eikö olisi nyt korkea aika kaivella ip-osoitteita esille ja marssia virkavallan luo? Tämä oli suorastaan ennen kuulumatonta sabotaasia!

Tämän nikin oikea haltija ja ahkera käyttäjä oli koko päivän leivoskellut kakkuja posket punaisina, nenänpää jauhoista valkeana ja iloisesti joululauluja hyräillen. Eikä vain hyräillen, vaan olipa osallistunut oikein kollektiiviseen laulantaan Herran huoneessa muitten yhtä pyhien ja synnittömien kanssa.

Ei ollut kärpästä siellä näkynyt pörräämässä, ei, mutta mitenkäs tuollainen ilkeä, epäystävällinen, pahan mielen levittäjä ja muitakin irvailemaan kannustava aihevaras ja toisten pahasta mielestä nautintonsa ammentava mitättömyys siellä olisi voinut ollakaan. Ei sitten niin mitenkään! Sula mahdottomuushan se olisi ollut! Tokkopa tuolle mokomalle mitään joulua edes tulisi, mutta antaisi nyt, räävitön, edes toisten viettää suurta juhlaa sille kuuluvalla hartaudella ja hyvällä mielellä.

Vielä seuraavana päivänäkin jaksettiin samasta asiasta tahkota. Nyt oli asialla joku, mikä lie hepsankeikka, joka arveli, että jos joku lukijoista kärpäsen kirjoituksissa jonkinlaista irvailua näki, niin aihe siihen oli jo valmiiksi lukijan omassa päässä. Sieltä se vain heräsi henkiin ja uteliaisuuden innoittamana alkoi värittyä ja kasvaa, kun kärpänen sopivasti laukoi ”totuuksiaan”, joiden se ei koskaan ollut väittänyt olevankaan mitään jumalallista ilmoitusta. Ainoastaan oman pienen aivottoman päänsä tuotosta. (Kärpäsen huom!).

Tästäkös paistelija, joulun odottaja intaantui, kuten taisi olla hepsankeikan tarkoituskin, arvelee kärpänen. Kysymyksiä, joihin ilmeisesti odotettiin myös vastauksia, alkoi tulla sellaiseen tahtiin ja niin epäselvästi ja monimutkaisesti muotoiltuina, ettei niistä ottanut jouluporsaskaan selvää, saati sitten hyvin pienellä, suorastaan olemattomalla aivokapasiteetilla varustettu kärpänen. Ei niihin kukaan vastannutkaan, sillä mitäpä tuollaiseen lähes käsittämättömään ryöpytykseen nyt oikein olisi osannut sanoa.

Ehkä koko vuodatus olikin kommentoijan omaa turhautumista ja sen esille tuomista tyyliin: ”sanottepa mitä tahansa, minä ymmärrän sen aina pelkästään omalla tavallani enkä taatusti anna piiruakaan periksi, kun eivät toisetkaan kerran anna!” Seuraavaksi vedottiin taas kärpäsen ”ymmärrykseen” ja ”aivoihin”, joitten olemassaolosta tämä kommentoija nyt oli täysin vakuuttunut. Tarkoituksella tätä potaskaa tänne öösättiin päivästä ja viikosta toiseen, se oli vissi ja varma.

Vielä olisi tämäkin paasaaja halunnut ihan oman kirjoituksen kärpäsen virtuaalisesta kynästä saada, niin kuin sivumennen sanoen aika moni muukin, sillä niin mairittelevaa olisi loistaa hetken tähtenä jossakin. Ei sen väliä, vaikka lunta tulisi tupaan ovista ja ikkunoista. Ainahan siihen voisi sitten loukkaantuneena vastata ja sanoa, että kärpänen kiusaa! Olisi kuitenkin hetken saanut olla kuvana tai nimenä jokaisen lukijan verkkokalvolla. Se on tärkeintä!

Tämä kommentoija oli jokseenkin varma siitä, että hänelle varta vasten omistettu kirjoitus kohta ilmestyisikin kärpäsen blogiin. Kun sisällönkin oli kovin hyvin jo etukäteen tietävinään, miksipä ei sitten kirjoittanut sitä ihan itse vaikkapa omaan blogiinsa? kysyy kärpänen. Ja kun muutenkin oli kärpäsen tuntevinaan ja tietävinään noin tavattoman hyvin aina luonnetta, mielenliikahduksia ja tarkoitusperiä myöten, niin sen oli kuitenkin kokonaan unohtanut, ettei kärpänen koskaan, ei ilmoisna ikinä kirjoittanut kenestäkään, joka vasiten aiheeksi yritti tuppautua. Sellaista pyrkyryyttä kärpänen halveksii, sillä se osaa kyllä vallan hyvin itse päättää, mistä se milloinkin aiheensa ammentaa.

Vielä väitti paistelija, ettei kärpäsen kirjoituksista mukamas koskaan saisi olla eri mieltä. Se jos mikä on täyttä potaskaa! Kyllä kaikenlaiset kommentit mahtuvat vallan hyvin kirjoitukseen kuin kirjoitukseen, eikä kärpänen niitä koskaan poistele, muokkaa tai jätä julkaisematta. Ja mitä muutakaan oli paistelija ollut koko ajan kuin eri mieltä! Palstamillimetrejä näitten eriävien mielipiteitten kirjaamiseen oli kulunut useampia, jos oikein laskea alettaisiin. Siellä saivat kärpäsen puolesta olla vaikka hamaan maailmaloppuun asti, jos niikseen tuli! Saattaisivathan ne joskus, sopivassa tilanteessa  käydä vaikka todistusaineistosta.