Joulukuiseen hämärään aamuun herättyään lennähtää kärpänen taas kurkistamaan virtuaaliseen maailmaan, josko sinne jotakin uutta ja kukaties mielenkiintoista olisi ilmaantunut. Eipä tarvitse sen kauaakaan vielä hiukan unenrähmäisiä verkkosilmiään pyöritellä, kun se jo äkkää asiavirheen, joka eilen oli päässyt livahtamaan sen virtuaalikynästä bittiavaruuteen. Virhe on korjattava pikimmiten, sillä tahallisesti ei kärpänen halua vääriä tietoja ja uskomuksia levitellä.

Niinpä se tarttuu virtuaalikynään ja korjaa eilen kirjoittamaansa. Eilisessä myöhemmässä postauksessaan kärpänen kirjoitti näin: ”Aikansa haavojaan nuoleskeltuaan on hän taas vähin äänin palannut yhteisön helmoihin, kun muualla oli vieläkin ankeampaa.”

’Hänellä’ tarkoitti kärpänen tuossa yhteydessä sulkapäätä, joka useaan kertaan on suurieleisesti ja  – äänisesti poistunut yhteisöstä. Virhe, jonka kärpänen nyt haluaa oikaista, liittyy tapaan, jolla se kertoi sulkapään paluusta yhteisöön. Se ei suinkaan tapahdu vähin äänin, kuten kärpänen väitti, vaan vähintään yhtä suurella tärinällä ja volyymilla kuin poistuminenkin.

Joillekin tuntuu olevan tärkeää, että heidät huomataan. Ei sen niin väliä, millaisen vaikutelman edestakaisesta sahaamisestaan muille antaa. Jos sen asian pohtiminen joskus sattuisi tulemaan mieleen, niin kärpänen sanoo, vaikkei siltä mitään ole kysyttykään, että kovin vakuuttava ei tuollainen kuva ole.

Mutta kärpänenhän nyt on vain pieni mitätön, aivoton hyönteinen. Mitäpä se mistään asiasta tietäisi, saati ymmärtäisi!