Mulla meinaa mennä ihan into tähän kirijottamiseenki, ku käpälä on niin kipeä. Kävin tänään ultrassa. Ei se lääkäri mitään erikoista siellä nähäny. Sano vaan, että olokapäävaivat tuppaa olemaan pitkäaikasia. Hoitona käytetään konservatiivisia konsteja. Se meinaa sitä, että syötetään roppia ja annetaan fysikaalista hoitoa ja kuntoutusta.

Perijantaina meen varsinaiselle puoskarille. Jos se uhkaa pistää kortisoonipiikin, niin siitä vaan! Kuhan vaan kivut hellittäs. Melekeen joka toinen yö menöö enempi tai vähempi valavoskellessa, ja kaikki tavallisetki tekemiset tuntuu tassua rasittavan.

Mutta totta on seki, mitä Kramsun Kaarlo kirijotti runossaan ”Ilkka” jo aika päiviä sitte: ”Ken vaivojansa vaikertaa, on vaivojensa vanki.” Nymmää lopetan enemmät vaikerrukset ja kärsin vaan hilijaa itekseni. Jos jonaki aamuna herään olokapää terveenä, niin sitte puhkean riemuhuutoon, joka kuuluu ties minne asti.

Tyttö lennähti eilen Suomeen. Se on ny tulevassa majapaikassaan vähä siivoilemassa. Tänään se tuloo tänne mulle, ja viikonloppuna sitte muutetaan sen romut uuteen kämppään. Tuloo täällä munki huushollissa vähä välijempää, ku se vie ainaki osan tavaroistaan pois. Ny on sitte mukava, ku se asuu kohtalaisen lähellä. Nähään useammin. Ei tartte ainakaan lentolippuja olla heti varaamassa, jos meinataan rehevata.