Mutta nyt oli Pekan unohdettava vähäksi aikaa Liisa ja heidän välisensä tunteet tai niiden puuttuminen. Oli ryhdyttävä kiireesti miettimään, miten selittäisi työpaikalla sen, ettei kihlattuna miehenä kosioreissultaan palannutkaan. Totuutta ei hän missään tapauksessa voisi kertoa, kun niin varmana oli asian muille esittänyt. Johan hänelle nauraisivat naurismaan aidatkin, jos paljastuisi, että Pekka vain yksipuolisesti, kihlattavan mielipidettä lainkaan tiedustelematta, oli asiaa suunnitellut.

Sitä paitsi hän oli saanut vapaata koulutusviikonlopusta juuri kihlajaisiin vedoten. Tuskinpa sitä olisi herunut, jos hän olisi ilmoittanut menevänsä ensimmäisille treffeille toisella puolella Suomea asuvan naisen kanssa, johon oli tutustunut netin deittipalstan avulla.

Kyllä hänelle siinä tapauksessa olisi kylmästi ilmoitettu, että jos ei treffejä pystynyt hoitamaan muulloin kuin työaikana, olisi parasta ryhtyä katselemaan uutta työpaikkaa. Tämä työpaikka ei ollut erikoistunut seuralaispalveluiden järjestämiseen. Pekka saattoi aivan korvissaan kuulla esimiehen ivallisen äänensävyn, jolla tämä olisi asian ilmoittanut, mikäli Pekka totuuden olisi kertonut.

Vaikka Pekka ajatteli asiaa miltä kantilta, ei hän keksinyt oikein kunnollista toimintamallia. Hän oli hätäpäissään lähtenyt valheen tielle. Nyt näytti siltä, että sillä tiellä oli myös pysyttävä. Täytyisi yrittää keksiä sellainen selitys, joka olisi mahdollisimman lähellä totuutta tai vaihtoehtoisesti sellainen, jossa ei ollut totuuden siementäkään.

Pekka päätti ottaa riskin ja punoa mielikuvituksellisen tarinan siitä, mikä kihlojenvaihdon oli estänyt. Tarinan olisi oltava tietysti sellainen, että se oikeastikin olisi voinut tapahtua. Lisäksi sen piti olla helposti muunneltavissa ja jatkettavissa. Eihän työpaikalla kukaan tuntenut Liisaa eikä niitä olosuhteita, joissa tämä eleli. Vaikka Pekka tähän saakka oli pitänyt huonona asiana sitä, että Liisa asui niin kaukana, oli se hänestä nyt kuin taivaan lahja. Kukaan ei saisi totuutta selville, kävipä nyt sitten miten tahansa. Pekka voisi punoa juonta sopivaan suuntaan aina sen mukaan, miten asiat etenivät.

Pekka oikein innostui eri vaihtoehtoja miettiessään. Niin perinpohjaisesti eläytyi hän asiaansa, että unohti välillä kokonaan alkuperäisen syyn, miksi tässä nyt erilaisia tarinanalkuja kehitteli. Muistaessaan taas välillä asioitten oikean laidan, tunsi hän hiukan omantunnonpistoksia, mutta vaiensi ne nopeasti. Tarkoitus pyhittää keinot, ajatteli hän jesuiittamaiseen tapaan ja antoi taas mielikuvituksensa lentää. Kuka sitä paitsi pystyi sanomaan, etteivät asiat joskus tulevaisuudessa näin menisikin aivan hurjimpia käänteitä lukuun ottamatta?

Kun Pekka illanhämärissä ohjasi autonsa kotipihaan, oli tarina valmis ja odotti vain huomisia kuulijoitaan. Ennen aamua hioisi hän vielä muutamia yksityiskohtia siltä varalta, että joku rupeaisi jotakin epäilemään. Ei Pekka sitä kylläkään uskonut, mutta hyvä oli varautua jo etukäteen mahdollisiin yllätyksiin, ettei sitten tulisi hätäpäissään puhuneeksi itseään pussiin.

Tyytyväisenä tarinaansa ja itseensäkin Pekka vielä Liisalle viestin laitettuaan rauhallisin mielin asettui yöpuulle ja unia näkemättä nukkui aamuun asti.