Se, ettei Punahilkka tunnistanut suden numeroa, johtui tietenkin siitä, että nopean toiminnan vankkumattomana kannattaja oli Punahilkka oikopäätä heittänyt sen koristaan jonnekin Susimetsän pusikkoon suden ilmoitettua, ettei enää aikonut Punahilkkaan yhteyttä ottaa. Mitäpä sitä turhia ja tarpeettomia numeroita keräilemään muutenkin melko pienikokoiseen koriin. Ei siellä kannattanut säilyttää muita kuin aivan välttämättömimmät, tarpeellisimmat ja tietenkin kiinnostavimmat numerot. Muut joutivat taivaan tuulten riepoteltaviksi.

Tässä kohtaa on Punahilkan tunnustettava, että ihan kohtuullinen oli niitten numeroitten määrä, jotka tuon kohtalon olivat kokeneet. Mahtoi taivaan tuulilla olla hauskaa arvaillessaan, millainen susi tuon numeron taakse kätkeytyi tai mikä mahtoi olla syynä siihen, että tämä susipolku oli tullut tiensä päähän.

Mutta tällä kertaa tallensi Punahilkka suden numeron visusti koriinsa ja kietoi vielä punaisen silkkinauhan sen ympärille, ettei vain vahingossa joutuisi se poisheitettävien joukkoon.

Alkutalvi harmaine, synkkine päivineen kului verkalleen. Punahilkka lähti aamulla työhönsä, palasi sieltä iltapäivällä ja yritti saada otetta elämään, joka tämän tästä tuntui lipsuvan ja luiskahtavan hänen käsistään syösten Punahilkan taas murheen mustiin syövereihin ja alakulon alhoon. Näihin päiviin toivat valoa ja toivoa suden puhelut.

Kun joulu alkoi lähestyä, rupesi Punahilkka varovasti kyselemään, missä susi sen aikoi viettää. Ei hänellä toki tarkoitus ollut, että se yhdessä vietettäisiin, mutta kun oman joulunsa aikoi synnyinseudullaan viettää, niin ajatteli, että siitä ei enää pitkiä matkoja olisi sutta tapaamaan. Ja joulunpyhinä olisi aikaa ajella vähän ympäri Suomenmaata vaikka sitten susipolkuja tutkaillen.

Muuten oli etäisyys sellainen, ettei kumpaakaan voinut velvoittaa sitä kokonaan yksin taittamaan varsinkaan, kun jatkosta ei mitään sen kummempaa kuitenkaan tulisi. Mutta tuollainen yhdistetty joulu-treffimatka voisi kyllä tulla kysymykseen. Sillä vaikka Punahilkka olikin aivan varma siitä, että tässä sudessa oli hän nyt kohdannut ystävän ja ainoastaan ystävän, olisi hänestä silti ollut mukavaa susi joka tapauksessa tavata. Silloin olisi ystävyys ikään kuin saanut hiukan lihaa luittensa ympärille.