Myös Markku on nukkunut huonosti. Vasta aamuyön tunteina on hän vaipunut raskaaseen uneen eikä siis tiedä mitään Orvokin lähdöstä. Aamu alkaa jo sarastaa, kun Markku herää. Hetken hän kuulostelee ääniä muualta asunnosta, mutta kun mitään ei kuulu, arvelee hän Orvokinkin vielä nukkuvan tai sitten tämä on jo lähtenyt kouluunsa.

Hitaasti ja vastentahtoisesti Markku pakottaa itsensä ylös vuoteesta. Hänestä tuntuu vaikealta kohdata Orvokki, sillä epäilemättä tämä odottaa jonkinlaista selitystä laatikosta löytyneille tavaroille ja vihkiraamatulle. Yöllä valvoessaan on Markku tullut siihen päätökseen, että Orvokin lähtemisen uhallakin hän kertoo totuuden. Joitakin asioita voi hieman kaunistella, sillä mitäpä yksityiskohdat Orvokille tai kenellekään muullekaan kuuluvat.

Eskon adoptoinnista voi kertoa sen verran, että vaikean työ- ja asumistilanteensa vuoksi joutui hän luopumaan pojan kasvatuksesta ja hoidosta ja antamaan sen tehtävän Eskon isovanhemmille. Asia täytyy kuitenkin saada kuulostamaan siltä, että ratkaisu oli välttämätön ja paras kaikkien kannalta. Ei puhettakaan siitä, että Markku olisi halunnut päästä eroon Eskosta, isänvastuustaan ja koko siihen asiaan liittyvästä menneisyydestään.

Orvokille on annettava kuva, että päätös on ollut Markulle hyvin raskas. Hän voi kertoa käyneensä säännöllisesti tapaamassa poikaansa, vaikkei se totta olekaan, sillä koko sinä aikana, jonka Esko on asunut isovanhempiensa luona, ei Markku ole kertaakaan käynyt Eskoa tervehtimässä. Hän on aktiivisesti halunnut unohtaa koko pojan ja Sirkan, hänen kuolleen äitinsä.

Ja voihan Orvokkia rauhoitella myös sillä, että kun he menevät naimisiin, on heillä mahdollisuus ottaa Esko silloin tällöin luokseen, ja miksei voisi keskustella isovanhempien kanssa myös koko adoption purkamisesta. Kyllä, juuri näihin seikkoihin Markku aikoo nyt vedota puolustellessaan käytöstään Orvokille.

Ajatuksistaan innostuneena Markku kiirehtii olohuoneeseen. Kun hän huomaa tyhjän sohvan ja Orvokin puuttuvat tavarat, arvaa hän tämän jo lähteneen. Vilkaisu kelloon osoittaa, että Orvokin koulupäivä on alkanut jo hyvän aikaa sitten. Helpotuksesta huokaisten Markku suuntaa kohti keittiötä. Nyt hän saa vähän lisäaikaa hioa kertomustaan, jonka Orvokille aikoo esittää.

Suorastaan iloisesti vihellellen alkaa Markku keitellä aamukahvia. Siinä touhutessaan hän sattuu vilkaisemaan pöydälle ja huomaa Orvokin siihen jättämän viestin ja viestin päälle asetetun kihlasormuksen. Vihellys katkeaa kuin seinään, ja sydän tuntuu pysähtyvän hetkeksi paikoilleen. Hänen ei tarvitsisi edes lukea viestiä, jonka Orvokki on hänelle jättänyt. Sormus pöydällä kertoo Markulle kaiken. Hitaasti Markku nostaa paperipalan käteensä ja alkaa kaikesta huolimatta lukea…