Niin se alakaa tämä heinäkuuki kääntyä lopuilleen. Oottakos muuten huomanneet, että tänään on Unikeonpäivä. Musta ei varmasti Unikekoa ois tullu, ku nousin jo ennen kuutta taaski. Oli niin mukava nousta, ku tuntu, että on levänny jo tarpeeks eikä päätä särkeny tippaakaan.

Tuli mieleeni, että ku en ny voi pään pakotuksesta kirijottaa, niin mistä ihimeestä sitte kirijottasin. Aihe oliki sitte ihan nenän eessä. Unikeonpäivästäpä tietenki. Mun on myönnettävä, etten oikeen mitään siitä entuuvestaan tiijä, muuta ku sen, että sitä vietetään joka vuosi heinäkuun 27. päivänä, ja sen, että Naantalissa valitaan maan virallinen Unikeko, joka sitte paiskataan mereen heti aamutuimaan. En kyllä tahtos tulla valituks Unikeoks, ku kylymä kylypy olis tievossa siitä kunniasta. Eipä silti, että olis mokomasta pelekoakaan.

Lapsuuvesta muistan, että aamulla pisimpään nukkunutta aina sanottiin Unikeoks. Mutta siitä, mistä koko päivä on saanu alakusa ja nimesä, ei mulla oo mitään käryä. Onneks on kumminki olemassa tuo iki-ihana kookle. Sinne ku pistää hakusanaks ”unikeko”, niin johan alakaa tietoa löytyä.

Kookleen mää löntystin nykki, kummää tiijän, että muutamia mun lukijoita se niiiiin ärsyttää. Ne ku kuvitteloo, että ihimisen pitäs kaikki maailman tieto ja viisaus osata ja päässään muistaa. Mutta kenen aivokapasiteetti ny semmoseen piisais? Ei niin kenenkään, varsinkaan vanhemmiten. Ja tietohan muuttuu. Jos ei sitä pääsä sisältöä ikään tyhyjennä ja päivitä, niin puhuu pian ihan lööperiä, niinku noille muutamilleki viisaille on aika usein käyny.

Ja kyllä mää oon sitä mieltä, että palijo tärkeämpää ku kaiken ”muistaminen”, varsinki väärin, on se, että tietää, mistä tievon löytää, jos sitä joskus sattuu tarvihtemaan. Mutta joilleki on tärkeää se, että ne pystyy priljeeraamaan tievollaan, jota ne ei kuvittele muilla olevan. Emmää sitä tarkota, etteikö asioita sais muistaa, jos kerran muistaa, mutta ei se ketään tee sen paremmaks tai huonommaks, jos ei muista.

Sitä vartehan kookle on ja aikasemmin tietokirijat, jotka kyllä oli kookleen verrattuna aika olemattomia laitoksia. Mutta aikanaan ihan toimivia, ku ei paremmastakaan tiijetty. Ja tietysti tietokilipailuihin osallistuville on hyvä, jos jotakin tievonrippeitä sattuu siellä aivojen mutkissa olemaan. Ja ristikontäyttäjille kans.

Mutta ny asiaan! Wikipediasta mää ensin katon, ku sitä pijän kumminki luotettavimpana lähteenä. Muut linkit on enemmän tai vähemmän vikin kopioita. Oishan se pitäny arvata, että uskonto ja ristillisyys tämänki päivän vieton takana on. Tarinassa, lekendassa oikeastaan kerrotaan, että seittemän nuorta ristittyä kloppia lähti karkuun jonku juluman keisarin vainoja. Ne oli Efesoksen poikia ja ne pakeni luolaan, josta heräsivät vasta kahensaan vuojen päästä. On siinä pojilla ollu nukkumista! Vielä pitempään ku rinsessa Ruususella. Kaikki tapahtu kakssataa luvulla, ja monissa maissa tätä päivää kututaanki seittemän nukkujan päiväks.

Vielä mää luin, että esimerkiks Saksassa, Virossa, Tanskassa ja Enklannissa Unikeonpäivää vietetään jo kuukautta aikasemmin eli kesäkuun kaheskymmenesseittemäs päivä. Muissa Pohojoismaissa se taas on tässä kohassa, mutta Islannista ei kyllä sanottu mitään. Ehkei siellä vietetä koko päivää, ku on palijo muutaki tekemistä.

Päivää on Suomessaki vietetty vissiin jo pimeällä Keskiajalla (tiesköhän ne muuten ite sillon, että elivät pimeää Keskiaikaa?), mutta vasta 1600-luvulla siitä löytyy maininta Hemminki Maskulaisen virsikirijasta. Niin, ja aikasemmin on sitä Suomessaki vietetty jo kesäkuussa, mutta on sitte jonku älynväläyksestä siirretty nykyseen kohtaan. Näitä älynväläyksiähän, kirkkaampia tai himmeämpiä tuolla kirkollisissa piireissä tuppaa tulemaan tämän tästä. Juhulapäiviä siirrellään sinne tänne ees taas iliman sen kummempia perusteluja.

Tämä ny oli sellaista yleistä löpinää Unikeonpäivästä. Jos joku haluaa saaha tarkempaa tietoa Naantalin Unikeonkesteistä, niin siitä vaan vikiin ja sieltä löytyy. Siellä on oikeen lista niistä, jotka vuojesta 1958 eteenpäin on valittu unikeoiks ja paiskattu mereen. Jolleki näytti tuo kunnia langenneen peräti kymmenenä vuonna peräkkäin. Huh-huh!

Iliman puolesta tämä Unikeonpäivä näyttää oikeen mukavalta. Oon taas illalla menossa saunomaan ja kalaa krillaamaan. Saatan käyvä ongellaki ja uimassa kyllä vois kans käyvä. Eipä näitä tämmösiä ilimoja varmaan enää hyvin pitkälle riitä.