Tänään mää lähetin toisen paketin. Se meni vaan kotimaahan. Mun sisko ja sen mies saa sen. Siskolle elikkä omalle tätilleen oli tyttö hommannu hienon mukin. No, ihan tavallinen muki se on, mutta siitä erikoinen, että siihen on painettu Kertun, sen mun uuvelle orrelle muuttaneen nimikkokanasen kuva. Mukin kylessä Kerttu poseeraa kesäsissä maisemissa juhannusruusun juurella ja on niin tomera, että oikeen. Mää sain samanlaisen mukin, ja nymmää ryystän kahavini yleensä siitä. 

Ku tyttö rupes touhuamaan noita lahjoja mulle ja tätilleen, ei se tietenkään kertonu, mitä se suunnitteloo. Sano vaan, että voi olla, että mää jouvun hoitamaan maksupuolen, ja hän sitte laittaa rahat mun tilille jäläkikäteen. Mutta maksu oliki onnistunu Visaa vinguttamalla, ja yhtenä päivänä vaan kopsahti postiluukusta postin saapumisilimotus mulle ja tytölle osotettu kirije.

Mun homma on avata kaikki tytölle tuleva posti ja kahtoa, onko se tärkeää vai vähemmän tärkeää. Nykki mää avasin kirijeen. Siellä oli Ifolorilta tullu ilimotus, että tytön Visa-tililtä velotetaan lähipäivinä tietty summa rahaa. Viitteenä oli ”Muki”. Mää arvasin heti, että jahas, joululahajaks on ootettavissa muki, jonka kylessä on tytön ottama ja valihtema kuva. Mää rupesin tietysti heti mielessäni arvailemaan, minkälainen kuva siinä mahtaa olla. Aattelin, että varmaan siinä tyttö ja PY hymyilöö ilosina, ja mää saan joka päivä nähä niijen iloset ilimeet, ku juon siitä mukista. Mutta väärinpä luulin.

Hain paketin seuraavana päivänä. Kyllä mää olin mielissäni, ku näin kahen Kertun lennähtäneen postin välityksellä tänne kylymään ja pimeään Pohojolaan. Toisen Kertun, omani, mää otin heti käyttöön, ku se ei ollu sen kummemmassa paketissa. Ja toinen lähti sitte tänään siskon luo.

Saa sisko muutaki. Kummää syksyllä kävin tytön luona, ostin sille hienot korvakorut. Ne on turkoosin väriset ja semmosta riippuvaa mallia, aika isot. Ne on aivan siskon näköset. Saa nähä, mitä se niistä tuumaa. Lisäks se saa pari pikkusta liinaa, jotka mää sille lupasin jo kesällä. Ja sitte laiton siihenki pakettiin vielä kaks ässäarpaa, toisen siskon miehelle, ku emmää muuta sille keksiny.

Niin, ja kahen kasvin siemeniäki se saa. Toiset siemenet on magnolian hedelmästä ja toisista en tiijä, mitä ne on. Nekin on peräsin ulukomailta, sieltä tytön nykysestä asunpaikasta. Meleko varmasti siskolikka saa siemenet itämään, mutta melekeen yhtä varmaa on, että itäneet taimet jossaki vaiheessa kuoloo. Se ei nimittäin malta olla kastelemata niitä aivan ylenpalttisesti. ”Kaikki kaunis sillä tahtoo kuolta ja suuri surkastua alhaiseen…”. Mutta mää aina sanon, että nehän on uusiutuvia luonnonvaroja, ei niitä kannata surra!

Nymmää en sitte enempää paketteja lähettele. Eikä oikeen ookaan enää ketään, jolle lähettäs. Saas nähä, saanko mää vielä jostaki jotain. Oishan se mukava niitä aattoillan hämärissä yksistään aukoa…