Aivan oma lukunsa olivat ne lukijat ja kommentoijat, jotka ilmeisesti luulivat nyt ”kärpäspaperista” saaneensa oivan areenan omien ajatustensa, mielipiteittensä, muistojensa ja tuntemustensa selvittämiseen kaikille muille. Lyhyt, naseva ja edes jollakin tavalla asiaan liittyvä, luettavissa ja ymmärrettävissä oleva kommentti oli näille sananikkareille mahdoton tehtävä. Säälittävää oli havaita, etteivät he itse sitä edes tajunneet, vaikka jo toisetkin kommentoijat heitä siitä ensin hienovaraisesti, sitten yhä suorempaan valistivat.

Sanojen ja lauseiden, joissa useinkaan ei ollut sen paremmin päätä kuin häntää parhaista keskipaloista puhumattakaan, annettiin virrata vuolaasti, ja sitten vielä kuviteltiin, että purkauksella oli suuri ja mullistava vaikutus kaikkiin lukijoihin, ellei peräti koko maailmaan.

Mitä enemmän heitä neuvottiin, sen röyhkeämmin he esiintyivät. Olivathan he jo rakkaan äitivainajansa maidossa imeneet itseensä oikeassa olemisen kallisarvoisen lahjan. Ja kun tyyliin vielä kuului halu olla esillä mahdollisimman paljon, ellei myönteisessä niin sitten ainakin kielteisessä mielessä, oli soppa valmis.

Kun ”asiaa” tuntui olevan noin paljon, ja se ainakin kirjoittajan omasta mielestä oli täysipainoista ja vankasti perusteltua, olisi luullut, että ihan omassa blogissaan olisi halunnut ne kirjoittaa ja toisillekin luettavaksi saattaa. Tällaisen ehdotuksen teki kärpänenkin eräälle bloginvaltausta yrittäneelle.

Mutta ei! Sama siansaksa ja entistä pitemmät, tyhjänpäiväiset jorinat, joissa jotain ensin kiemuraisin, lähes käsittämättömin sanakääntein ja lauserakentein myönnettiin ja jo heti seuraavassa lauseessa kiellettiin, jatkuivat päivästä toiseen.

Joku tai jotkut muut kommentoijat alkoivat jo tehdä suoranaista pilkkaa kyseisestä ”herrasmiehestä”. Pilkka olisi jäänyt ainoastaan pienen piirin tietoon, ellei pilkan kohde itse olisi mennyt asiaa paljastamaan. Ilmeisesti hän tällä paljastuksella yritti osoittaa omaavansa niin vahvan itsetunnon, ettei se pieniin pilkantekoihin kaadu. Valitettavasti vaikutus taisi olla aivan päinvastainen…

Joiltakin unohtui myös se, että kommentoija on aina vierailija toisen, varsinaisen kirjoittajan blogissa. Tuntui huvittavalta lukea kommentista, että blogin kirjoittaja näyttäisi joissakin asioissa olevan samoilla linjoilla kommentoijan kanssa. Eiköhän asia kuitenkin ole juuri päinvastoin… Ja vähintään yhtä huvittavaa oli samaisen kommentoijan toteamus, että hän kyllä pystyy sietämään kaikki kommentit niitä erikseen poistamatta. Eiköhän se kuitenkin ole blogistin itsensä asia poistaa tai olla poistamatta oman bloginsa kommentit? tuumiskeli kärpänen ja pörräsi taas eteenpäin...