Toivuttuaan shokistaan ja tällä kertaa melko lievistä vammoistaan laittoi Leena välittämästi avioeron vireille. Enää hän ei kysellyt Kallen eikä kenenkään muunkaan mielipidettä asiasta. Kallelle hän ilmoitti ainoastaan, että tämä saisi tulla hakemaan tavaransa vielä yhteisestä kodista ja etsiä itselleen uuden asunnon.

Tähän taloon ei Kallelle enää olisi mitään asiaa niin kauan kuin Leena siellä asui. Kun avioero aikanaan astuisi voimaan ja omaisuus jaettaisiin, saisi Kalle Leenan puolesta lunastaa talosta hänen osuutensa, jos haluaisi. Leena ei enää asuisi talossa, jossa Kalle oli melkein ottanut häneltä hengen.

Koska Leenan vammat eivät olleet kovin vakavia, sai Kalle tuomion ainoastaan lievästä pahoinpitelystä. Lisäksi Leena haki Kallelle lähestymiskiellon, sillä muuten ei ollut lainkaan taattua, että hän saisi olla rauhassa Kallen uhkailuilta ja väkivallalta.

Heikistä tuli Leenalle korvaamaton apu ja tuki, kun Leena sitten puolen vuoden kuluttua sai eron Kallesta. Leena muutti jopa muutamaksi kuukaudeksi asumaan Heikin luokse, mutta päätti sitten hankkia oman asunnon niillä rahoilla, jotka omaisuuden puolituksessa oli hänelle tullut. Heikki olisi mielellään pitänyt Leenan kokonaan luonaan ja ehdotti jopa avioliittoa, mutta Leena aivan kauhistui ajatusta.

Heikki oli hyvä mies ja varmasti jopa rakasti Leenaa, mutta Leena ei halunnut olla riippuvainen kenestäkään. Nyt hänellä oli oivallinen tilaisuus kokeilla, miten pärjäisi itsekseen. Mennessään nuorena naimisiin Kallen kanssa oli Leenalta jäänyt kokonaan elämättä ja kokematta itsenäisen naisen elämä. Nyt hän halusi kokeilla sitä.

Sitä paitsi hänestä tuntui, ettei hän rakastanut Heikkiä sillä tavoin, kuin ajatteli yhteiselämän vaativan. Leena piti Heikistä kovasti ja vietti mielellään aikaa hänen seurassaan, mutta yhteiseen talouteen, saati avioliittoon hän ei halunnut asettua.

Ehkä Leena myös jossain alitajunnassaan pelkäsi, että Heikki muuttuisi, kun he asuisivat vakituisesti yhdessä. Heikki oli aivan toisenlainen kuin Kalle, mutta uudessa tilanteessa voisi tapahtua mitä hyvänsä. Parasta siis pysytellä kaukana kovin vakavista sitoumuksista. Jos suhde jatkuisi hyvänä, mikä heitä estäisi elämästä näin vaikka loppuikäänsä.

Molemmat tyttäret kannustivat kovasti äitiään elämään nyt, kun tällä viimeinkin oli siihen mahdollisuus. He pitivät Heikistä, mutta eivät painostaneet Leenaa mitenkään tämän päätöksissä. Äidin piti tehdä niinkuin hänestä itsestään parhaalta tuntui...