Plagiointia harrastava, sen hyväksyvä ja lähdettä näkyviin laittamasta kieltäytyvä herra lopetti kommenttinsa moittimalla toista admineista. Ei kuulemma pitäisi nipottaa joka paikassa. Siitä sai pian koirat kintuilleen. Jaa-a, siinähän se taas kerran tuli selvällä suomen kielellä, vaikka herra naapurimaassa asuikin. Väärin tekemisistä ja laittomuuksista huomauttaminen olikin nipottamista. Kas, kas!

Admin ei moisesta kuitenkaan säikähtänyt, vaan ilmoitti peräävänsä tekijänoikeuksia tästä edespäin aina, ja sillä hyvä, oli se sitten toisten mielestä nipottamista tai ei. Hiukan kyllä kärpästä ihmetytti adminin kommentti varsinaiseen kirjoitukseen. Mitä sillä haluttiin tuoda esiin? Se jäi ainakin kärpäseltä käsittämättä. Mahtoiko olla ns. sisäpiirin juttuja, kuka tietää.

Oman kokemuksensa yhteisön yhteiseen muistiin toi lettumaakari. Hän kertoi joskus aikoinaan laittaneensa omia, harrastukseensa (muuhun kuin letunpaistoon, kärpäsen huom!) liittyviä kuvia nettiin. Sieltä joku oli ne nyysinyt ja esittänyt ominaan. Plagiointiherra oli ne sitten jostain "löytänyt" ja taas laittanut kiertoon. Kun lm oli asiasta huomauttanut tunnistettuaan kuvansa, ei plagioijaherra ollut asiaa millään meinannut uskoa. Väittänyt vain löytäneensä kuvat ”jostakin netistä”.

Sama tyylihän toistui herran puheissa jatkuvasti. Joku oli joskus lähettänyt hänelle jotakin. Hän sitten laittoi sitä eteenpäin. Mistä kaikkien alkuperää kykeni kukaan tietämään? Eipä niin mistään, mutta kysehän onkin siitä, että jokainen varmasti tiesi, minkä itse oli kirjoittanut tai valokuvannut jne. Kaikki muu, vaikka nimettömänä ketjuviestinä kulkeva, oli jonkun toisen tuotosta, ja vaati silloin kylkeensä merkinnän, ettei esille laittaja ainakaan itse ollut sitä alun perin kirjoittanut tai kuvannut. Tämä tuntui mahdottomalta joidenkin käsittää!

Sitten sanoi painavan sanasensa myös herra tuttisuu. Sanoi muistavansa lettumaakarin kertoman esimerkin oikein hyvin. Noin se meni. Mutta olisiko jo aika vaihtaa puheenaihetta? Ehdotuskin aihevalinnaksi tuli, mutta taas kerran verhottuna niin monimutkaisiin ja sekaviin sanakäänteisiin, ettei ainakaan kärpäselle käynyt selväksi, mikä ehdotettu aihe oikein oli. Eivät tainneet sitä viisaammatkaan käsittää, kun kommentointi saman asian ympärillä sen kuin jatkui.

Mutta eihän mikään kommenttilomake olisi ollut täydellinen, ellei sieltä olisi löytynyt vähintäänkin yhtä jbh:n kommenttia. Ei tarvinnut odottajien pettyä tälläkään kertaa. Ensin viilattiin pilkkua luultavasti hyvinkin tarkoituksellisesti. Sitten kerrottiin oma kokemus plagioinnin uhriksi joutumisesta. Seurasi vetoomus, ettei alettaisi tapella myrkynkeittäjän postauksessa, tämä kun oli niin vaarallinen ja kova vastustaja, että siinä kohta heikompia saattaisi huimata. Huumoria, huumoria, sitä tässä nyt kaivattiin! Olihan totista naamaa pidetty jo tarpeeksi kauan. Yrityksenä siirtyä muihin aiheisiin tuli vielä ilmoitus, että kaksi vaarallista punapeppua oli tavattu ka:n keittiöstä edellisenä iltana! Hui, kauhistus!

Muihin asioihin siirtyminen olisi plagioijaherralle kyllä passannut paremmin kuin hyvin. Nyt tuonkin asian ymmärtää. Herralla kun taisi olla epäkurantteja jauhoja pussissaan enemmänkin, kuten myöhemmin on käynyt ilmi. Mitäpä sitä vanhoja kaivelemaan, ettei kovasti alkaisi haista.

Lettumaakari ei kuitenkaan ollut samaa mieltä. Jokaisella oli menneisyys, joka sisälsi niin hyvää kuin huonoakin. Miksei niistä voisi kirjoitella? Ei sellainen mukava jutustelu mitään hajuongelmaa aiheuttanut. Ja kuviensa ”kelpaamisesta” yleiseen levitykseen oli lm:kin pelkästään mielissään. Eri asia olisi ollut, jos jonkun naamataulu olisi kuvissa näkynyt. Siitä olisi jo letunpaistajakin lettunsa polttanut!